tiistai 3. heinäkuuta 2012

You're so sad maybe you should buy a happy meal

Tässä tulis nyt vielä kerran, varmaankin viimeistä kertaa, tälläinen aupairin normipäivä -postaus. Eli eilen maanantaina:

klo 6.45 Kello soi. Eilisilta meni myöhään, enkä jaksa nousta. Torkutan 10 minuuttia.

klo 6.55 Ylös, pesulle, vaatteet päälle, hiustenlaitto.

klo 7.15 Työt alkaa. Raahaudun olohuoneeseen joka-aamuisen Beroccani kanssa.

klo 7.20 Mummy ja daddy lähtee töihin, syödään pojun kanssa jugurttiaamiaista (A:lle persikkaa, mulle kirsikkaa) ja leikitään legoilla. Meikkailen samalla katon BBC Breakfastia.

klo 8.30 Lähetään tarhalle vähän myöhässä (pitäisi olla jo siellä) ja käydään taas vaihteeksi tiukkasävyistä keskustelua lelujen korjaamisesta ja kenkien pukemisesta. Uhkaan imuroida lattialle jääneet legot.

klo 8.40 Jätän pojan tarhaan ja lähden viemään lomakkeita koululle, jossa A aloittaa syksyllä. Mietin jälleen kerran miksi koulut ovat täällä kuin vankiloita korkeine muureineen ja lukittuine ovineen. Joudun selittämään asiaani ovipuhelimessa varmaankin viisi minuuttia, ennen kuin toimistosta suostutaan avaamaan ovi ja päästämään mut sisälle. Uskovat vihdoin, kun sanon ties kuinka monetta kertaa olevani vain au pair ja minun käskettiin tuoda joitain papereita suljetussa kirjekuoressa koskien uutta oppilasta enkä tiedä papereiden sisällöstä tämän enempää. Vielä toimistoon päästyäni ovipuhelimessa kanssani asioinut herrasmies mulkoilee mua pahasti, kun odotan toisen työntekijän tarkistavan papereiden olevan täytetty oikein.

klo 9.30 Takaisin kotona. Korjaan legot oikeisiin laatikoihin, syön vähän lisää aamiaista, katson Housea, päivittelen blogia ja luen Vanity Fairia

klo 13.00 Syön pikanuudeleita lounaaksi. Mietin, että kun pääsen Suomeen, en halua nähdäkään nuudeleita ainakaan vuoteen.

klo 14.00 Tiskaan ja teen maanantaisiivouksen (imurointi ja lattian pesu).

klo 15.00 Haen pojan tarhasta normaalia aikasemmin ja lähdetään metrolle. Pojalla on lääkäri keskustassa ja mummy ja daddy tulee hakemaan hänet Oxford Circukselta. A on onneksi huomattavasi yhteistyökykyisemmällä tuulella kuin aamulla ja suostuu pitämään kädestä nätisti kiinni ja olemaan sylissä. Metrossa ei onneksi ole edes hirveää ruuhkaa ja eräs herra tarjoaa meille ystävällisesti paikkaansa. A syö jugurttia ja informoi mua, että banaania ei voi syödä metrossa, koska se voi katketa. Tämä selvä.

klo 15.50 Mummy hakee A:n ja mä vapaudun töistä. Käyn Benettonilla, H&M:llä ja New Lookissa, mutta en löydä mitään. Ihmisiä on ihan järkyttävän paljon, joten päätän unohtaa shoppailut ja mennä Garfunkel'siin syömään, mutta annos on liian iso enkä jaksa edes puolia. Äitikin toteaa myöhemmin mun olevan varmaan maailman ainut ihminen, jolle tulee ähky salaatista. Käyn vielä Waterstonessa mutta sen jälkeen en jaksa enää kierrellä sateessa ja tuulessa vaan lähden kotiin ja suihkuun.

klo 19.00 Rauhallinen koti-ilta Murder She Wroten, Hercule Poirotin ja Miss Marplen kera.

klo 23.00 Nukkumaan. Liian myöhään. Taas.


Day 25: A song that makes you laugh


7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ois tosi kiva jos viittisit vaikka jossain vaiheessa heittää jonkun englannin kielisen videoselostuksen tästä, olis kiva nähdä sua videolla ja kuulla samalla että minkälaista englantia puhut ja onko aksentti tarttunu :D

Satu kirjoitti...

Oli mukava lukea päivästäsi :)

Pinja kirjoitti...

Anonyymi: Kiva ehdotus, mutta en usko, että mua tullaan videolla (ainakaan tässä blogissa) näkemään. Englannistani voin kuitenkin kertoa sen verran, että ainakaan omasta mielestäni aksentti ei ole tarttunut eikä kielitaitoni edes juurikaan kehittynyt, koska puhun lapsen kanssa suomea ja kaikki kaverini ovat suomalaisia eli puhun täällä suomea huomattavasti enemmän kuin englantia :)

Satu: Kiva kuulla :)

Anonyymi kirjoitti...

Onks taa tyotunties kannalta sun normaalipaiva? Jos on niin sulla on tosi lyhyet paivat...ois mullakin!

Pinja kirjoitti...

Anonyymi: Normaalisti oon iltapäivisin töissä noin klo 16-18 eli vähän pidempään kuin tona päivänä, mutta aika lyhyet päivät on silti :)

Ruthie kirjoitti...

HAHA! Lapset! Legot imuriin ja banaanit katkee metrossa, nauroin ääneen!! :D
..toi on kyllä mielenkiintonen juttu mitä sanoit kommentissa että kielitaito ei ees kehity kun puhut vaan töissä ja kaverieiden kanssa suomea. Puhuit siitä sillon sun luona kans. Musta tuntuu et monia au-pairiks haluavia kiinnostaa tuo pointti!

Pinja kirjoitti...

Joo, kyllä mulla on välillä itelläkin pokassa pitelemissä, kun pojan kommentit on niin koomisia :D Mutta joo, vinkkinä vaan tuleville auppareille, että jos haluaa parantaa kielitaitoaan, niin en tiedä onko suomalainen perhe paras vaihtoehto tai sitten kannattaa ainakin yrittää hengailla muidenkin kuin suomalaisten au pairien kanssa :)