perjantai 13. heinäkuuta 2012

After tonight this will be a lifetime ago

Tänään on mun vika työpäivä. Huomenna äiti tulee tänne ja mennään hotelliin muutamaks päiväks. Ens torstaina lennän takas Suomeen. En nyt tuolta hotellista päivittele, mutta yritän ajastaa vielä vikat päivitykset tulemaan teille tässä tulevina päivinä. Muuten palataan asiaan ens perjantaina viimeisellä päivityksellä ja uuden blogin julkistamisella. Tässä tulis nyt kuitenkin vielä loput syvällisemmät pohdinnat...

Tää on ollu niin mahtavaa oikeesti tää mun Lontoo-aika, etten osaa sitä edes tarpeeksi hehkuttaa. En muista, koska oon viimeks ollu näin rehellisen onnellinen, ei-stressaantunut ja rento. Toivottavasti pystyn säilyttämään edes osan tästä rennosti ottamisen taidosta Suomessa. Eniten mä tuun täältä ikävöimään (tietty pojun lisäks) sitä vapautta, mikä mulla on täällä olla oma itseni. Enkä ole muuten ainut, joka on samaa mieltä. Tosi moni mun kavereista on sanonut, että täällä on niin helppo olla, kun voi olla täysin millainen haluaa ilman että tulee arvostelluksi. Varmaan yks iso syy tähän on yksinkertaisesti ihmisten määrä. Tällä ei tosiaan kaikki tunne toisiaan ja toistensa asioita. Toisaalta enpä mä oo enää moneen vuoteen Suomessakaan ollu hirveen kiinnostunut siitä, mitä musta ollaan mieltä, eli sinänsä sillä nyt ei ole niin suurta väliä missä olen. Ja onhan täällä myös asioita, joita mulle ei todellakaan tule ikävä. En edes viitsi enää alottaa niistä hiiristä, mutta tää sää ihan oikeesti tekee mut hulluksi! Mun hostitkin sano eilen, että tää on ollu poikkeuksellisen huono kesä, ja täällä sataa ihan joka päivä. Niinäkin päivinä kun on lämmintä ja paistaa aurinko, sataa edes jokunen kuuro. Ja tätä on nyt jatkunut kuukausikaupalla. Argh! Tosin varmaan sitten talvella kun kiroan niitä -25 asteen pakkasia, olisin mielummin täällä sateessa. Tässä olis vielä yks biisi, joka on ollu mulle ihan  ykkönen täällä ja kuvaa aika hyvin tän hetken fiiliksiä.


After tonight, who knows where we'll be tomorrow
What if we're never here again?
After tonight, this will be a lifetime ago
So let's stay up until the sky bleeds red

And we'll stop, stop, stop the world from moving
Stop, stop, stop the clocks from turning
Stop this night from fading away

This time is ours
If I could hold this moment in my hands
I would stop the world from moving
I'd stop the clocks from turning
This time is ours
Inside a frozen memory of us
And we are motionless, motionless

You're like a dream
That I have just awoken from
Fading away, just out of reach
And we are here
But I already miss you
Even as you're lying next to me

We're gonna stop, stop, stop the world from moving
Stop, stop, stop the clocks from turning
Stop this night from fading away

This time is ours
If I could hold this moment in my hands
I'd stop the world from moving
I'd stop the clocks from turning
This time is ours
Inside a frozen memory of us
And we are motionless, motionless

Ei kommentteja: