maanantai 18. kesäkuuta 2012

The shores of freedom

Perjantaina mulla oli koko au pair aikani ensimmäinen babysittaus. Turhan vaikeeta ei ollut, vanhemmat laittoivat pojun nukkumaan ennen lähtöänsä ja poika tuhisi sikeästi siihen asti, kunnes vanhemmat tulivat kotiin. Ei herännyt edes ovisummeriin. Valloitin siis sohvan koneeni ja lehtieni kera ja katsoin raskausohjelmia (täällä on yks kanava suunnilleen omistettu kaikille "shokeeraaville" raskausohjelmille, kuten I didn't know I was pregnant, Pregnant and anorexic ja Pregnant and bibolar. Viimeisen kohdalla en enää kestänyt vaan oli pakko kääntää kanavaa.) Vanhemmat tuli kotiin ennen puolta yötä ja mä kaaduin sänkyyn.

Lauantaina näin ensin S:ää keskustassa ja mentiin Foylesille syömään lounassalaattia. Oli hyvää, mutta mun salaatissa oli jotain punasia aivan järkyttävän pahoja möykkyjä, joista ei kumpikaan tiedetty mitä ne oli. Salaattien jälkeen E liitty meidän seuraan ja lähettiin pirtelölle, joka kuulosti hyvältä (sai ite valita mitä suklaapatukoita haluaa sinne) mutta ei maistunut mitenkään ihmeelliseltä ja oli ihan litkua eikä yhtään paksua niin kuin pirtelön kuuluu. Höh. Illalla lähdettiin useamman au pairin voimin Shepherd's Bushiin Walkaboutiin, joka on aika kiva aussipubi/-baari. Siellä voi usein alkuillasta seurata urheilua screenilta (tällä kertaa tietty jalkapalloa, olipas muuten paljon puolalaisia paikalla) ja myöhemmin voi siirtyä tanssilattialle coverbändin ja dj:n viihdytettäviksi. Aukioloajat vähän vaihtelee, välillä menee kiinni jo puoliltaöin, mutta nyt oli auki kahteen. Noita löytyy useampiakin Lontoosta ja muualtakin Englannista, mutta jostain syystä me ollaan jämähdetty tonne Shepherd'siin. Lisätietoja täältä. No, anyway, meidän matka tonne ei sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Aateltiin ensin mennä bussilla, mutta sitä ei yli puolen tunnin odottelun jälkeen kuulunut, eli lähdettiin kävelemään metroasemalle. Sattumalta just kun oltiin yhden toisen bussipysäkin kohdalla, bussi tulikin ja hypättiin siihen. Bussi oli aivan tupaten täynnä ja liikenne seisoi. Noin 100-200 metrin matkaan saatiin menemään parisenkymmentä minuuttia, jonka jälkeen tuli kuulutus, että matka Marble Archille (oltiin siis Oxford Streetillä ja matkaa tuonne oli varmaan reilu 500 metriä) tulisi kestämään lähemmäs puolitoista tuntia. Voitte varmaan arvata, että tässä vaiheessa bussi tyhjeni aika tehokkaasti. Mekin poistuttiin ja jatkettiin kävellen Marblelle. Metrossa vielä naureskeltiin, että kohta ihan varmasti kuulutetaan, ettei metro kuljekaan, mutta näin ei onneksi tapahtunut, vaan päästiin lopulta perille ja Walkaboutiin. Ite en jaksanut tällä kertaa juhlia kuin pari tuntia ja lähdin jo puolenyön aikaan kotia kohti. Ja olipas ihana bussimatka öistä Lontoota katsellen ja suomirockia kuunnellen (pakko oli ladata sen leffan jälkeen).

Sunnutaina treffasin taas tyttöjä ja mentiin Brick Lanelle. Ei jaksettu kiertää kuin parit vintagekaupat, ennen kuin mentiin syömään intialaiseen. Ruoka oli ihan hyvää, mutta palvelu oli aivan järkyttävän epäystävällistä (mikä ei tosin ole mitenkään erikoista tässä kaupungissa). Ei jätetty tippiä. Ruuan jälkeen kierreltiin vielä vähän aikaa, minkä jälkeen mentiin bussilla keskustaan. Muut lähti vielä kahville, mutta mä olin ruuasta edelleen niin ähkyssä, että menin suoraan kotiin. Ihan perus viikonloppu siis, vähiin alkaa nämäkin käydä :)

Day 19: A song from your favorite album

Lempibiisini lempilevyltäni, eli The O.C:n ekalta soundtrackilta.


Ei kommentteja: