perjantai 25. toukokuuta 2012

I am the story that will read you real every memory that you hold dear

Tässä ois nyt loput vastaukset teidän kysymyksiin :)

Mitä kautta hait au pairiks? Oliko se järjestö vai etsitkö ite perheen?
En tullut järjestön kautta, vaan löysin perheen Au Pair World -sivustolta. Tuolta on löytäneet perheen myös kaikki mun au pair kaverit ja voin kyllä suositella sitä :)

Kauan olet siellä vielä?
Oon täällä enää pari kuukautta, meen takasin kotiin heinäkuun puolessa välissä.


Mä olen myös lähdossä elokuussa Lontooseen ja host perhe vähän epäilyttää. Haluaisinkin tietää miten olet sopeutunut host perheen elamään?
Perheeseen sopeutuminen on tosiaan ihan ykköasia. Jos host-perheen kanssa ei tuu toimeen, niin edessä on kyllä hankalat ajat. Mulla on omasta mielestäni hyvä perhe. Kunhan hoidan työni, niin saan käytännössä katsoen mennä ja tulla miten huvittaa. Voin myös oleskella yhteisissä tiloissa silloin kun vanhemmat ovat kotona, mikä ei ole au paireilla itsestään selvyys... Tietenkään kaikki ei mene ikinä täydellisesti ja kyllä mullakin on muutaman kerran tullut eteen niitä hetkiä, kun olen vaikka tämän perheen kasvatusmetodeja ihmetellyt tai toivonut erilaista ruokaa tms. En kuitenkaan tuo kaikkia ärsytyksen aiheitani esille perheen kanssa, valitan mielummin esim. kavereille :) Aupaireus vaatii kuitenkin joustoa sekä perheeltä (joka ottaa ihan vieraan ihmisen kotiinsa asumaan) että au pairilta (jonka on hyväksyttävä, että perheessä eletään perheen säännöillä). Harmi kyllä host-perheet eivät kuitenkaan aina ole niin mukavia, mitä antavat ymmärtää. Täällä on aika yleistä esimerkiksi se, että jos perheen äidillä on työstressiä, niin au pair on se, joka siitä saa kärsiä. Aika monessa perheessä tuntuu myös olevan käytäntönä sellainen, että vanhemmat viettävät lasten kanssa sen kivan vapaa-ajan ja au pair on se, joka hoitaa varsinaisen kasvatuksen. Meillä esim. A on nyt koko viikon kiukutellut ja huutanut mulle aamuisin, koska se on kuulemma mun vika, että mummyn ja daddyn pitää mennä töihin. Suosittelen, että kyselette kaikki mahdolliset mieleen tulevat asiat perheeltä ennen kuin lähdette, ykkösinä tietysti työtunnit, lasten määrät ja palkka, mutta myös esim. sen, tuleeko teillä itsellännne olemaan jotain sääntöjä talossa. Kaikki host-perheet eivät esimerkiksi hyväksy kavereiden tuomista kotiin tai au pairin juomista (edes työajan ulkopuolella). Ja jos perhe epäilyttää jo etukäteen, niin harkitsisin ehkä vielä kahteen kertaan josko kuitenkin löytyisi jokin parempi match.

Miten saat rahat riittämään, riittääkö taskuraha vai meneekö myös ylimääräistä?
Haha, mulla ainakaan ei taskuraha riitä mitenkään. Mulla on palkkapäivä aina lauantaisin ja yleensä kaikki rahat on menny sunnuntai-iltaan mennessä. Mutta mulla onkin minimipalkka ja Lontoo on kallis kaupunki. Oon kuitenkin säästäny ennen tätä reissua pitkään ja niitä säästöjä oon sitten käytelly. Ja äitikin on sponsoroinut välillä :)

Miten oot sopeutunu elämään suurkaupungissa?
Omasta mielestäni oon sopeutunut oikeen hyvin. Metroruuhkissa meinaa mennä hermo oikeen kunnolla, Oxford Streetiä välttelen etenkin viikonloppuisin ja oon suoraan sanoen aika tyytyväinen, että pääsen Olympialaisten alta pois, mutta muuten tää ihmismäärä on musta vaan kiva asia. On myös mahtavaa, että aina on jotain tekemistä jos vaan haluaa. Klubit ja ravintolat ei lopu ikinä kesken (vaikka käynkin aina samoissa). Melkeen pahimmat ruuhkat on keskellä yötä. Parasta on että tää kaupunki ei oikeesti ikinä nuku. Kuitenkin pitää muistaa AINA pitää järki päässä. Tää on miljoonakaupunki ja niiden miljoonien ihmisten joukkoon mahtuu myös niitä, joita sun hyvinvointi ei kiinnosta pätkän vertaa. Siksi esim. bilettäessä en ikinä juo niin paljon ettenkö pystyis pitämään ite itestäni huolta ja katson aina etukäteen, että tiedän varmasti mistä yöbussi lähtee. Älkääkä hyvät ihmiset käyttäkö etenkään yksinänne minicabeja (joissa joidenkin tilastojen mukaan raiskataan keskimäärin yks nainen viikossa) vaan aina niitä virallisia black cabeja vaikka ne onkin kalliimpia.

Millaisella englannin taidolla lähdit reissuun? Olen itse harkitsemassa lähtöä Britteihin au pairiksi tai opiskelemaan vuoden päästä ja mietityttää, millaisella kielitaidolla siellä tulee toimeen.
No mä tosiaan opiskelen enkkua yliopistolla, eli mulla oli tänne tullessa jo aika hyvä kielitaito (ei kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin vois luulla). Kielitaidon puutteen pelossa ei kuitenkaan kannata jättää lähtemättä, täällä meinaan pärjää hyvin vähän heikommallakin kielitaidolla. Täällähän on esim. tosi paljon maahanmuuttajia, mitä tietty au pairitkin on, eikä kaikkien niidenkään kielitaidossa aina ole hurraamista. Ne on myös yleensä täällä tosi paljon asiakaspalveluhommissa, esim. kaupan kassat on tosi usein intialaisia/pakistanilaisia ja etenkin italialaisten ravintoloiden (joita täällä riittää) tarjoilijat on tosi usein italiasta, eikä oo yks tai kaks kertaa kun sitä tilausta on saanut tavata oikein urakalla ja käyttää elekieltä. Eli uskallan väittää, että peruskouluenglannilla pärjää enemmän kuin hyvin :)

Onko sinulla ollut jotain ongelmia kielen kanssa ja tuleeko välillä kielimuuri vastaan? Ja jos tulee, niin miten toimit tuollaisissa tilanteissa?
Esim. lääkäkärissä ja pankissa on tullut pari kertaa tilanne, etten ymmärrä jotain termiä tai muuta koska en osaa sellaista erikoissanastoa. Silloin olen vain sanonut etten ymmärrä mitä se tarkoittaa ja pyytänyt selittämään. Välillä tulee myös ihan ruokakaupassa, kun en ymmärrä usein usein intialaisten myyjien aksenttia. Siihen kuitenkin tottuu nopeasti. Aika usein on myös sellaisia tilanteita, etten tiedä miten joku asia sanotaan tai saa päähäni jotain tiettyä sanaa ja sitten vaan yritän selittää sen jotenkin eri tavalla ja häpeän myöhemmin :)

Olisi muutenkin kiva tietää, millaisia erilaisia ongelmatilanteita au pairina ollessa/vieraassa maassa asuessa voi tulla vastaan ja miten niistä selvitään. :)
Hmm, mitähän näitä vois olla... No ongelmatilanne voi tietty tulla eteen, jos ei tule perheen kanssa toimeen ja haluaa vaihtaa perhettä. Mulla esim. yks au pair kaveri kyllästyi niin totaalisesti host-perheeseensä, että päätyi muuttamaan hostelliin. Itsenäisyyttä tarvitaan muutenkin paljon kun muuttaa vieraaseen maahan, jossa pitää selvitä vieraalla kielellä ilman tukiverkostoa. Suurimmasta osasta ongelmatilanteita selviää kuitenkin aika hyvin, jos vaan uskaltaa kysyä apua.

Oletko tutustunut omanikäisiin paikallisiin? Ja miten helppo mielestäsi on luoda kaveruussuhteita britteihin?
En oo tutustunut ja sanoisin että todella vaikeeta. Myöskään kenelläkään mun au pair kavereista ei taida olla paikallisia kavereita. Brittinuorilla on kuitenkin jo omat kaveriporukkansa ja etenkään naiset (usein, ei aina) ei ole mitenkään ystävällisimmästä päästä. Miehiin on kuitenkin huomattavasti helpompi tutustua (ainakin baarissa) ja mun ainut paikallinen tuttavuus olikin se mun deitti. Paras mahdollisuus tutustua olis varmaan aloittaa joku harrastus, missä on paljon paikallisia nuoria.

Onko briteillä jotain stereotypioita tai muita ennakkokäsityksiä suomalaisista? Miten britit yleensä suhtautuvat, kun kuulevat että olet Suomesta? Entä onko sinun aksenttiisi kiinnitetty erityistä huomiota?
No Suomesta tietty tiedetään se, että siellä on kylmä. Ja siitähän ne kaikki sitten puhuu. Esim. talvella monet ihmetteli, miksi mulla oli talvitakki päällä, koska "eihän sulla voi olla kylmä kun sä oot Suomesta!" Muuten en oo hirveesti kuullut mitään stereotyyppistä. Aksentista ne ei ainakaan ikinä arvaa, että olen Suomesta. Just viime sunnuntaina yks tarjoilija alko puhumaan mulle ranskaa, kun kuulostin siitä ranskalaiselta. Muuten oon kuullut lähinnä ihmettelyä hyvästä englannintaidosta. Ulkonäön perusteella luullaan usein ruotsalaiseksi.

Paljonko au pairit saavat taskurahaa? Tämä tietysti varmasti vaihtelee perheestä riippuen, mutta jos osaisit jotain arvioita heittää keskimääräisistä taskurahoista.
Vaihtelee joo perheestä, työtunneista ja lasten lukumäärästä riippuen. Mulla on vaan yksi lapsi ja tosi vähän tunteja, niin saan minimipalkkaa eli 55£ viikossa. Tosi moni au pair saa mun tietääkseni 70-80£, mutta mulla on myös yks kaveri joka saa 130£ viikossa, eikä sekään mitenkään erityisen harvinainen summa ole. Yhteistä au paireille on kuitenkin se, että palkan suuruudesta riippumatta kaikki menee mikä tulee :)

Näiden lisäksi kyseltiin kaupunginosakuvausten perään, mikä oli tosi kiva idea ja pyrin toteuttamaan sen muutaman postauksen muodossa mahdollisimman pian :)

Day 11: A song from your favorite band

Anette kuulostaa tässä niin hyvältä, että tekis mieli itkeä.

9 kommenttia:

Sannarei kirjoitti...

Terve Pinja ja kiitos hauskasta blogista. Mä olin 6 vuotta aupparina/nannynä ja muistuu ihan omat alkuajat mieleen kun sun tarinoita luen :-). Ainoo mistä oon vähän eri mieltä on toi lasten kasvattamiskommentti... kyllä mun perheissä vanhemmat kuitenkin oli ne jotka ne lapset kasvatti. Au pairit ja nannyt on siellä vaan auttamassa ja hoitamassa niitä lapsia. Kukapa nyt ihan oikeasti uskoisi lastensa kasvatuksen ulkomaalaiselle kerran vuodessa vaihtuvalle teinille? Sunkin tilaneessa sä taidan enemmän kasvattaa itseäsi selviämään vaikeista tilnteista kuin sun peheen lapsia...ja kyllä ne vanhemmat nyt muutakin tekee kun vaan pitää hauskaa lasten kanssa. Meillä ainakin esmes kun lapset oli kipeinä vanhemmat niita hoitivat en minä. Sori, toivottavasti et pahastu, mutta en haluaisi kenenkään au pairksi haluavan ajattelevan että lasten kasvatus tulee olemaan heidän vastuullaan.

Pinja kirjoitti...

Kiitos kommentistasi ja en pahastu :) Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Tietenkään ei voi yleistää ja jokainen perhe on erilainen. Mä perustan juttuni tietty vaan omaan kokemukseeni ja kavereideni. Mulla on kuitenkin monen tutun perheessä sellainen tilanne, että vanhemmat ovat todella paljon töissä eivätkä arkisin lähestulkoon edes näe lapsiaan. Näin ollen monesti on luonnollista, että kun vanhemmilla on vain viikonloput aikaa lasten kanssa oleiluun, halutaan ajasta ottaa kaikki irti, eikä tuhlata aikaa riitelyyn (eli komentamiseen). Monen suusta (ja välillä myös omassa perheessäni toimitaan näin) olen kuullut, että vanhemmat eivät käytännössä ikinä komenna lapsiaan vaan antavat heidän tehdä lähes mitä tahansa. Itse olen myös hoitanut kipeää lasta, silloinkin kun olen ollut itse kipeänä samaan aikaan. Enkä myöskään usko, että monessakaan perheessä yli 20 vuotiasta au pairia pidetään "teininä". Mutta kuten sanottu, näin ei tietenkään ole jokaisessa perheessä enkä missään tapauksessa halunnut peloitella ketään, ajattelin vain että joku voi haluta tietää näistä aupairin hommien negatiivisistakin puolista. :)

Sannarei kirjoitti...

Mä olin itse 16-vuotias kun auppairina aloitin elikkä ihan teini :-). Kaikki mun lapset myöskin kävivät joko koulua tai tarhaa enkä mä viettanyt kuin pari tuntia päivassä heidän kanssaan elikkä en tosiaan tarpeeksi kauaa edes yrittääkseni opettaa väärää oikeasta, kunnon käytöstapoja tai moraaliarvoja... Sun perheesi ilmeisesti sitten luottaa sinuun huomattavasti kun jättävät lapsiensa kasvatuksen sinun vastuullesi. Ihan mielenkiinnosta miten he ovat kommunikoineet sen miten haluavat sinun lapsiaan kasvattavan ja miten vaihto sitten sujuu sinun ja seuraavan au pairin kesken? Milloin siis esimerkiksi olette sopineet että tästä tulee aina rangaistus ja millaisia rangaistuksia käytätte? En hei siis kysele riitaa haastaakseni vaan oikeasta mielenkiinnosta. Mä teen tällä hetkellä tohtorin tutkintoa lapsien kasvatukseen littyvästä aiheesta ja koska en itse eikä kukaan mun kavereista ollut samassa tilanteessa kuin sinä tää on mulle uusi kiinnostava näkökulma.

Missasin muuten sun kysy blogin ja myöhassä kyllä joo, mutta mikä on ollut sun paras au pair kokemus?

Anonyymi kirjoitti...

Mun kysymuksestä tuli oikee splintterikeskustelu. Hyvä minä ;-)
Miten oot saanut kiukuttelut loppuun vai oletko?

Mikä susta on ihan ykkosjuttu mikä jokaisen Lontoon au pairin pitaisi kokea?

Jenna kirjoitti...

Voi vitsi, lähdet kotiin ennen kun mä tuun sinne :) Mistä muuten oot "löytänyt" toisia aupaireja sieltä?

Pinja kirjoitti...

Sannarei: Olenkohan nyt ilmaissut itseäni jotenkin epäselvästi, kun en siis missään tapauksessa tarkoittanut, että vanhemmat olisivat tehneet tietoisen päätöksen jättää kasvatuksen au pairin harteille tai että omassa perheessäni olisi sellainen tilanne, että vanhemmat eivät kasvattaisi itse ollenkaan omaa lastaan. Monessa perheessä ja meidänkin perheessä välillä on vain sellainen tilanne, että vanhemmat eivät juurikaan aseta lapsille rajoja, ja jos au pair toivoisi lasten käyttäytyvän kunnolla silloin kun on heidän kanssaan, niin au pair joutuu silloin niitä rajoja asettamaan. Oma host-lapseni on myös päivittäin tarhassa, eli loma-aikoja lukuunottamatta en vietä hänen kanssaan kuin kolmesta neljään tuntia päivässä, mutta koen silti luonnolliseksi muistuttaa vessan vetämisestä ja käsien pesusta, kiitoksesta ja ole hyvästä, huomauttanut sohvalla hyppimisestä ja pitänyt puhutteluja, jos poika on käyttäytynyt erityisen huonosti, vaikkapa potkinut (mitä tosin onneksi tapahtuu hyvin harvoin). Samalla tavalla olen toiminut kaikissa aikaisemmissa lastenhoitohommissani, esim. pyhäkouluopettajana. Myöskään rangaistuksista en ole vanhempien kanssa erikseen keskustellut, vaan käyttänyt oma-aloitteisesti jäähypenkkiä, jota tiedän vanhempienkin käyttävän välillä ja jota olen myös käyttänyt aiemminkin. Tämän tarkempia tietoja en omasta host-perheestäni ja heidän kasvatusmetodeistaan tai rajoistaan heidän yksityisyyttään kunnioittaakseni halua antaa julkisesti, eli jos haluat saada yksityiskohtaisempia tietoja, voit ottaa yhteyttä sähköpostilla :) Sen voin kuitenkin sanoa, että omassa perheessäni on kuitenkin todella hyvä tilanne verrattuna esim. yhden ystäväni entiseen host-perheeseen, jossa lapsi sai tehdä ihan mitä halusi, käyttäytyi väkivaltaisesti yms. ja kun au pair yritti keskustella tästä vanhempien kanssa, vanhempien ratkaisu oli se, että au pairin pitää viedä lapsi useammin jäätelölle, jotta lapsi alkaisi pitää au pairista. Lapsen kanssa ei tämän käytöksestä keskusteltu, rangaistuksista puhumattakaan. Eikä tämä ole edes ainut vastaava tapaus. En tiedä kertooko tämä sitten yleisesti kasvatusperiaatteiden muuttumisesta, onhan Suomessakin jo pidemmän aikaa keskusteltu joidenkin vanhempien yrityksestä siirtää kasvatusvastuuta yhä enemmän kouluille ja päiväkodeille.
Mutta kuten sanottu, näin ei todellakaan ole kaikissa perheissä, ja mulla on myös kavereita, joilla on todella hyvät perheet ja joissa kommunikointi toimii molempiin suuntiin.

Sannarei ja muut: Kiitos kysymyksistä, taidan vastata noihinkin ihan lähipäivinä yhteisessä postauksessa, kun muitakin varmaan kiinnostaa noi :)

California hostmum kirjoitti...

No se on nyt selva asia, en tosiaan usko etta yhdetkaan vanhemmat tietosesti siirtaa kasvatusvastuutaan kenellekaan, Sannarei etkohan sa nyt kuitenkin vaan try to prove point? Varmasti itse kukin au pair yrittaa tukea lasten kasvatusta ja hyvaa kaytosta parhaansa mukaan, onhan se osa au pairin tyota eiko?
Pinja, kiitos mielenkiintoisesta blogista - hostmamina haluaisn kysya mita au pairina odotit tai toivoit hostperheeltasi? Onko jotain jota olisi voinut olla enemman/vahemman? Hostina ma mietin mita au pairit haluaisivat perheiltaan ja mita me voitaisiin tehda etta heilla olisi kiva vuosi.

Pinja kirjoitti...

Kiitos kommentistasi ja palautteesta! Hyviä kysymyksiä myöskin, jos jaksat odottaa niin voisin vastata näihinkin ensi viikolla, kun keräilen kolmatta vastauspostausta. Noistakin on varmasti muutkin kiinnostuneita :)

Mari kirjoitti...

Hei Pinja, taskurahasta kysyisin vielä. Ilmeisesti au pairien lomat ja sairaana olo päivät on palkattomia. Pitääkö paikkansa, miten sulla?