keskiviikko 30. toukokuuta 2012

She woke me up daily, don't need no Starbucks

Hellou! Kiitos hei kaikille, jotka ootte viime päivinä jättäneet mulle kommentteja. Kiva nähdä, että mun blogi herättää kiinnostusta ja keskustelua :) Oon saanu myös lisää kysymyksiä au paireiluun liittyen, eli keräilen ensi viikolla vielä kolmannen vastauspostauksen. Jos siis missasitte ekan kysymyspostauksen tai teillä olis muuten vaan jotain kysymyksiä mielessä, niin niitä ehtii vielä jättää kommenttiboksiin :)

Huomenna lähden muutaman päivän lomalle Suomeen, en malta odottaa että pääsen taas ruisleivän ja Hesarin ääreen, vaikka se tarkoittaakin Diamond Jubilee juhlien missaamista. Mielenkiinnolla odotan miten saan raahattua 20kg matkalaukun, 8kg kitaran ja käsilaukun metrossa lentokentälle. Noh, onneksi oon taas käynyt salilla... Blogi viettää siis hiljaisuutta ainakin ensi keskiviikkoon asti, sen jälkeen palaillaan Suomikuulumisten ja vastausten merkeissä.

Day 13: A song that is a guilty pleasure

Nyt menee kyllä uskottavuus lopullisesti... Puolustuksekseni sanottakoon, että tätä ei vaan voi kuunnella hymyilemättä ja tällä on myös aika kiva viihdyttää (lue: kiduttaa) kavereita öisessä Subwayssa patonkien äärellä.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Heat!

Ah, viime viikonloppu oli kyllä paras ikinä! Perjantaina lähdin heti töistä vapauduttuani päästelemään höyryjä paikalliseen coctail-baariin. Juttelin samalla puhelimessa äidin kanssa ja sanoin: "Tän työpäivän jälkeen kaikkien yli-innokkaiden miesten olis kyllä parasta ihan oman turvallisuutensa takia pysytellä kaukana!" Joten, tottakai, noin varttia myöhemmin joku jäbä taputti mua takamuksesta bussipysäkillä. Sanoin ehkä kenties mahdollisesti pari valittua sanaa, joihin saattoi kuulua myös uhkailu nenäverenvuodon mahdollisuudesta mutta ei siitä sen enempää. Bussiin päästyäni suuntasin Camdeniin ja lähettiin taas vaihteeksi klubbailemaan E:n ja S:n kanssa. Aloitettiin ilta yhdessä pubissa, jonka nimeä en nyt muista, mutta se oli kuulemma ollut Amy Winehousen kantapaikka ja hän oli ollut siellä välillä töissäkin, ja voin sanoa, että siellä oli parhaimman näköset miehet ikinä! (tämähän on siis erittäin tärkeä kriteeri illanviettopaikkaa valitessa) Pubista suunnattiin meille uuteen paikkaan, eli Proudiin. Se on rakennettu sinne Camdenin markettialueelle, vanhoille hevostalleille. Aika magee paikka, sieltä löytyy mm. melko iso terassi poreammeineen! Todettiin, että ens kerralla pitää muistaa ottaa bikinit mukaan :) Tytöt ei oikeen tykänneet paikan musiikista ja mulle tuli savukoneista mieleen ala-asteen disko, mutta tilana oli tosi kiva ja erilainen ja oli kiva kokeilla välillä uusiakin paikkoja. Tuo ei ollut myöskään mikään älyttömän kallis (flyerilla 8£), vaikka onkin tunnettu ja tuolta voi kuulemma bongailla julkkiksiakin (jos sen savun läpi siis jotain näkee). Proudista löytyy lisätietoa täältä. Proudin jälkeen mentiin vielä hetkeksi kantapubiimme Camden Headiin, josta kuitenkin lähettiin melko nopeesti Mäkkärin kautta kotiin. Kerrankin oli kotona jo kolmen aikaan, mutta en yhtään kauemmin olisi pystynytkään seisomaan, sillä mulla oli korkokengät jalassa. Bad. Idea.

Lauantaina skypettelin ensin aamulla mamman kanssa hetken ja puolen päivän aikaan suuntasin S:n kanssa Hyde Parkiin, jossa vietinkin sitten seuraavat seitsemän tuntia. Myöhemmin mukaan liittyivät myös E ja toinen S ja kivaa oli! Enkä edes palanut kuin ihan vähän selästä, kannatti siis käyttää suunnilleen puoli pulloa aurinkorasvaa päivän aikana. Illalla kun alkoi vähän viilenemään suunnattiin E:n ja tän S kakkosen kanssa vielä syömään Ponti's-nimiseen italialaiseen ravintolaan. Hyvää oli, etenkin alkuruuaksi syömäni minestronekeitto (joka muuten tulee täällä aina ilman spagettia) oli ihan mielettömän hyvää! Sieltä mentiin sitten vielä E:n kanssa vähäksi aikaa Piccadilly Cirkuksella olevaan pubiin, jossa katteltiin Euroviisujen ääntenlaskua ja naurettiin Lordille.

Eilen tapasin taas uutta au pairia, S:ää. Kenellä menee jos S:t sekaisin?? Lisäksi seuraamme liittyi vielä toinenkin S, eli eilisen S kakkonen :) No, joka tapauksessa, kierreltiin ensin vähän nähtävyyksiä, jonka jälkeen mentiin pikapiknikille St. James Parkiin, jossa söin Pret a Mangerin maailman parasta kana-raita -wrappia. NAM! Sieltä sitten lähdettiin metroilemaan Canada Waterille ja merimieskirkon au pair -tapaamiseen, jossa treffattiin myös S ykkönen ja E. Oli ihan ok kokoontuminen, juteltiin odotuksista au pair vuodelle ja siitä, minkälainen paluushokki Suomessa mahdollisesti odottaa. Meetingin jälkeen suunnattiin porukalla M&S:n ökyruokaosaston kautta taas piknikille, tällä kertaa Hyde Parkiin. Joku muukin oli käynyt hakemassa eväitä samasta kaupasta, sillä kaikki sandwhich-, wrap- ja salaattihyllyt ammottivat tyhjyyttään. Napattiin suunnilleen viimeiset kappaleet. Hyde Parkissa oli taas ihanaa ja ihan superlämmintä (niin kuin on ollut koko viikonlopun). Olin kotona vasta joskus kahdeksan jälkeen ja loppuillan vietinkin laatuviihteen eli The Hillsin parissa. Ihana viikonloppu!




Day 12: A song from a band you hate

Mulla on omasta mielestäni suhteellisen laaja musiikkimaku ja jouduin tätäkin miettimään tosi pitkään, että mitä bändiä muka vihaan. Kunnes muistin tämän. En voi sietää tälläistä musiikkia, en ole kuullut näiltäkään varmaan yhtään biisiä kokonaan enkä kuunnellut tätäkään, koska ahdistuin siitä ja videosta niin paljon (valitsin siis vain ensimmäisen mikä tuli vastaan youtubesta). Mutta jaetaan se nyt kun on pakko. Hyi.

perjantai 25. toukokuuta 2012

I am the story that will read you real every memory that you hold dear

Tässä ois nyt loput vastaukset teidän kysymyksiin :)

Mitä kautta hait au pairiks? Oliko se järjestö vai etsitkö ite perheen?
En tullut järjestön kautta, vaan löysin perheen Au Pair World -sivustolta. Tuolta on löytäneet perheen myös kaikki mun au pair kaverit ja voin kyllä suositella sitä :)

Kauan olet siellä vielä?
Oon täällä enää pari kuukautta, meen takasin kotiin heinäkuun puolessa välissä.


Mä olen myös lähdossä elokuussa Lontooseen ja host perhe vähän epäilyttää. Haluaisinkin tietää miten olet sopeutunut host perheen elamään?
Perheeseen sopeutuminen on tosiaan ihan ykköasia. Jos host-perheen kanssa ei tuu toimeen, niin edessä on kyllä hankalat ajat. Mulla on omasta mielestäni hyvä perhe. Kunhan hoidan työni, niin saan käytännössä katsoen mennä ja tulla miten huvittaa. Voin myös oleskella yhteisissä tiloissa silloin kun vanhemmat ovat kotona, mikä ei ole au paireilla itsestään selvyys... Tietenkään kaikki ei mene ikinä täydellisesti ja kyllä mullakin on muutaman kerran tullut eteen niitä hetkiä, kun olen vaikka tämän perheen kasvatusmetodeja ihmetellyt tai toivonut erilaista ruokaa tms. En kuitenkaan tuo kaikkia ärsytyksen aiheitani esille perheen kanssa, valitan mielummin esim. kavereille :) Aupaireus vaatii kuitenkin joustoa sekä perheeltä (joka ottaa ihan vieraan ihmisen kotiinsa asumaan) että au pairilta (jonka on hyväksyttävä, että perheessä eletään perheen säännöillä). Harmi kyllä host-perheet eivät kuitenkaan aina ole niin mukavia, mitä antavat ymmärtää. Täällä on aika yleistä esimerkiksi se, että jos perheen äidillä on työstressiä, niin au pair on se, joka siitä saa kärsiä. Aika monessa perheessä tuntuu myös olevan käytäntönä sellainen, että vanhemmat viettävät lasten kanssa sen kivan vapaa-ajan ja au pair on se, joka hoitaa varsinaisen kasvatuksen. Meillä esim. A on nyt koko viikon kiukutellut ja huutanut mulle aamuisin, koska se on kuulemma mun vika, että mummyn ja daddyn pitää mennä töihin. Suosittelen, että kyselette kaikki mahdolliset mieleen tulevat asiat perheeltä ennen kuin lähdette, ykkösinä tietysti työtunnit, lasten määrät ja palkka, mutta myös esim. sen, tuleeko teillä itsellännne olemaan jotain sääntöjä talossa. Kaikki host-perheet eivät esimerkiksi hyväksy kavereiden tuomista kotiin tai au pairin juomista (edes työajan ulkopuolella). Ja jos perhe epäilyttää jo etukäteen, niin harkitsisin ehkä vielä kahteen kertaan josko kuitenkin löytyisi jokin parempi match.

Miten saat rahat riittämään, riittääkö taskuraha vai meneekö myös ylimääräistä?
Haha, mulla ainakaan ei taskuraha riitä mitenkään. Mulla on palkkapäivä aina lauantaisin ja yleensä kaikki rahat on menny sunnuntai-iltaan mennessä. Mutta mulla onkin minimipalkka ja Lontoo on kallis kaupunki. Oon kuitenkin säästäny ennen tätä reissua pitkään ja niitä säästöjä oon sitten käytelly. Ja äitikin on sponsoroinut välillä :)

Miten oot sopeutunu elämään suurkaupungissa?
Omasta mielestäni oon sopeutunut oikeen hyvin. Metroruuhkissa meinaa mennä hermo oikeen kunnolla, Oxford Streetiä välttelen etenkin viikonloppuisin ja oon suoraan sanoen aika tyytyväinen, että pääsen Olympialaisten alta pois, mutta muuten tää ihmismäärä on musta vaan kiva asia. On myös mahtavaa, että aina on jotain tekemistä jos vaan haluaa. Klubit ja ravintolat ei lopu ikinä kesken (vaikka käynkin aina samoissa). Melkeen pahimmat ruuhkat on keskellä yötä. Parasta on että tää kaupunki ei oikeesti ikinä nuku. Kuitenkin pitää muistaa AINA pitää järki päässä. Tää on miljoonakaupunki ja niiden miljoonien ihmisten joukkoon mahtuu myös niitä, joita sun hyvinvointi ei kiinnosta pätkän vertaa. Siksi esim. bilettäessä en ikinä juo niin paljon ettenkö pystyis pitämään ite itestäni huolta ja katson aina etukäteen, että tiedän varmasti mistä yöbussi lähtee. Älkääkä hyvät ihmiset käyttäkö etenkään yksinänne minicabeja (joissa joidenkin tilastojen mukaan raiskataan keskimäärin yks nainen viikossa) vaan aina niitä virallisia black cabeja vaikka ne onkin kalliimpia.

Millaisella englannin taidolla lähdit reissuun? Olen itse harkitsemassa lähtöä Britteihin au pairiksi tai opiskelemaan vuoden päästä ja mietityttää, millaisella kielitaidolla siellä tulee toimeen.
No mä tosiaan opiskelen enkkua yliopistolla, eli mulla oli tänne tullessa jo aika hyvä kielitaito (ei kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin vois luulla). Kielitaidon puutteen pelossa ei kuitenkaan kannata jättää lähtemättä, täällä meinaan pärjää hyvin vähän heikommallakin kielitaidolla. Täällähän on esim. tosi paljon maahanmuuttajia, mitä tietty au pairitkin on, eikä kaikkien niidenkään kielitaidossa aina ole hurraamista. Ne on myös yleensä täällä tosi paljon asiakaspalveluhommissa, esim. kaupan kassat on tosi usein intialaisia/pakistanilaisia ja etenkin italialaisten ravintoloiden (joita täällä riittää) tarjoilijat on tosi usein italiasta, eikä oo yks tai kaks kertaa kun sitä tilausta on saanut tavata oikein urakalla ja käyttää elekieltä. Eli uskallan väittää, että peruskouluenglannilla pärjää enemmän kuin hyvin :)

Onko sinulla ollut jotain ongelmia kielen kanssa ja tuleeko välillä kielimuuri vastaan? Ja jos tulee, niin miten toimit tuollaisissa tilanteissa?
Esim. lääkäkärissä ja pankissa on tullut pari kertaa tilanne, etten ymmärrä jotain termiä tai muuta koska en osaa sellaista erikoissanastoa. Silloin olen vain sanonut etten ymmärrä mitä se tarkoittaa ja pyytänyt selittämään. Välillä tulee myös ihan ruokakaupassa, kun en ymmärrä usein usein intialaisten myyjien aksenttia. Siihen kuitenkin tottuu nopeasti. Aika usein on myös sellaisia tilanteita, etten tiedä miten joku asia sanotaan tai saa päähäni jotain tiettyä sanaa ja sitten vaan yritän selittää sen jotenkin eri tavalla ja häpeän myöhemmin :)

Olisi muutenkin kiva tietää, millaisia erilaisia ongelmatilanteita au pairina ollessa/vieraassa maassa asuessa voi tulla vastaan ja miten niistä selvitään. :)
Hmm, mitähän näitä vois olla... No ongelmatilanne voi tietty tulla eteen, jos ei tule perheen kanssa toimeen ja haluaa vaihtaa perhettä. Mulla esim. yks au pair kaveri kyllästyi niin totaalisesti host-perheeseensä, että päätyi muuttamaan hostelliin. Itsenäisyyttä tarvitaan muutenkin paljon kun muuttaa vieraaseen maahan, jossa pitää selvitä vieraalla kielellä ilman tukiverkostoa. Suurimmasta osasta ongelmatilanteita selviää kuitenkin aika hyvin, jos vaan uskaltaa kysyä apua.

Oletko tutustunut omanikäisiin paikallisiin? Ja miten helppo mielestäsi on luoda kaveruussuhteita britteihin?
En oo tutustunut ja sanoisin että todella vaikeeta. Myöskään kenelläkään mun au pair kavereista ei taida olla paikallisia kavereita. Brittinuorilla on kuitenkin jo omat kaveriporukkansa ja etenkään naiset (usein, ei aina) ei ole mitenkään ystävällisimmästä päästä. Miehiin on kuitenkin huomattavasti helpompi tutustua (ainakin baarissa) ja mun ainut paikallinen tuttavuus olikin se mun deitti. Paras mahdollisuus tutustua olis varmaan aloittaa joku harrastus, missä on paljon paikallisia nuoria.

Onko briteillä jotain stereotypioita tai muita ennakkokäsityksiä suomalaisista? Miten britit yleensä suhtautuvat, kun kuulevat että olet Suomesta? Entä onko sinun aksenttiisi kiinnitetty erityistä huomiota?
No Suomesta tietty tiedetään se, että siellä on kylmä. Ja siitähän ne kaikki sitten puhuu. Esim. talvella monet ihmetteli, miksi mulla oli talvitakki päällä, koska "eihän sulla voi olla kylmä kun sä oot Suomesta!" Muuten en oo hirveesti kuullut mitään stereotyyppistä. Aksentista ne ei ainakaan ikinä arvaa, että olen Suomesta. Just viime sunnuntaina yks tarjoilija alko puhumaan mulle ranskaa, kun kuulostin siitä ranskalaiselta. Muuten oon kuullut lähinnä ihmettelyä hyvästä englannintaidosta. Ulkonäön perusteella luullaan usein ruotsalaiseksi.

Paljonko au pairit saavat taskurahaa? Tämä tietysti varmasti vaihtelee perheestä riippuen, mutta jos osaisit jotain arvioita heittää keskimääräisistä taskurahoista.
Vaihtelee joo perheestä, työtunneista ja lasten lukumäärästä riippuen. Mulla on vaan yksi lapsi ja tosi vähän tunteja, niin saan minimipalkkaa eli 55£ viikossa. Tosi moni au pair saa mun tietääkseni 70-80£, mutta mulla on myös yks kaveri joka saa 130£ viikossa, eikä sekään mitenkään erityisen harvinainen summa ole. Yhteistä au paireille on kuitenkin se, että palkan suuruudesta riippumatta kaikki menee mikä tulee :)

Näiden lisäksi kyseltiin kaupunginosakuvausten perään, mikä oli tosi kiva idea ja pyrin toteuttamaan sen muutaman postauksen muodossa mahdollisimman pian :)

Day 11: A song from your favorite band

Anette kuulostaa tässä niin hyvältä, että tekis mieli itkeä.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

It's a long road we've been walking on

Piti vaan tulla kertomaan, että tänään oli kyllä niin mahtava päivä! Täällä on ollut TOSI lämmintä tänään (säätiedotuksen mukaan +28 astetta) ja me vietettiin päivä S:n ja E:n kanssa ottamalla aurinkoa Hyde Parkissa. Kun ihastuttavaan auringonpaisteeseen yhdistettiin vielä lievästi hyvännäköisten personal trainereiden bongailu ja Tehosekoitin, Ismo Alanko ja PMMP niin ah, tämä saattoi olla koko elämämme ihanin päivä! Ei mulla muuta!

Day 10: A song that makes you fall asleep

Ei siis siksi, että tää ois tylsä, vaan koska kuuntelen tätä usein, kun meen nukkumaan. Sanokaa mitä sanotte O.C:sta, mutta siinä sarjassa oli kyllä parhaat musiikit ikinä!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Stay on the streets of this town

Tässä tulis nyt eka osa näitä vastauksia. Kiitos kaikille kysyjille ja palautteen antajille :)

1. Miltä tuntui "jättää" kaikki ja lähteä uuteen maahan?
Vaikealta. Kyllä siinä erityisesti vikojen Suomi-päivien aikana tuli pari kertaa mieleen, että mitä mä oon oikeen tekemässä. Mulla oli kuitenkin opinnot kesken, hyvä työpaikka, asunto siellä missä halusin... Mutta toisaalta olin haaveillu tästä aupaireilusta niin kauan kuin muistan, eli olin myös tosi innoissani ja uskoin, että tää on nyt oikea ratkaisu. Ja se oli :)

2. Onko siulle koskaan iskenyt ahdistusta aupair maassasi, ettet kuuluisi sinne?
Eipä oikeastaan. Riippuu tietty varmaan paikasta tosi paljon ja johonkin pienelle paikkakunnalle voi olla hankalampi sopeutua, mutta Lontoossa on niin paljon erilaisia ihmisiä, että tänne sopeutuu mun mielestä tosi helposti. Varsinkin kun sain paljon kavereita tosi nopeesti tänne tultua, niin mulla oli heti täällä "elämä". Enkä ikinä puhu itsestäni turistina :)

3. Mitä opiskelit Suomessa?
Opiskelin englantilaista filologiaa Helsingin yliopistossa ja palaan näiden opintojen pariin taas syksyllä. Suosittelen :)

4. Oletko saanut "täydellistä" romahdusta Lontoossa?
En oo saanu. Pahinta oli sillon, kun olin tosi kipeenä enkä meinannut päästä millään lääkäriin enkä saada lääkkeitä, niin silloin oli sellanen olo, etten kestä enää. Mutta onneks siitäkin selvittiin :)

5. Millaista on asua Lontoossa? Sopeutuuko sinne helposti (enkun jatkuvaa käyttämiseen yms)?
No onhan tää aika siistiä :) Sanoinkin tossa jo aikasemmin, että ihmismassaan ainakin sulautuu tosi helposti ja parasta täällä on se, että täällä ei oikeesti kukaan kiinnitä suhun mitään huomiota vaikka miten hölmöilet (esim. hypit ja kiljut metroasemalla hiiren takia). Vähän eri meininki siis kuin Suomessa. Mä puhun täällä oikeestaan englantia tosi vähän, koska puhun tän perheen ja kavereiden kanssa lähinnä suomea. Englantia pitää tietty puhua vaikka kaupassa, mutta kyllä siihen tottuu mun mielestä tosi äkkiä. Ja asiakaspalveluammateissa olevat on tosi usein itekin maahanmuuttajia, eli ei tarvi stressata sitä, puhuuko täydellistä englantia - ne ei sitä nimittäin ainakaan puhu. Täällä on myös kivaa se, että tästä kaupungista voi tehdä itselleen sellasen kuin haluaa. Jos tykkää esim. kulttuurista, rauhallisista päivistä ja hyvästä ruuasta, täältä ei museot, puistot ja huippuravintolat lopu kesken. Jos tykkää livemusiikista ja "vaihtoehtokulttuurista" (whatever that means), niin tää on yks parhaita kaupunkeja hengailla. Ja jos tykkää shoppailla, käydä manikyyrissä ja juhlia niin... well, look no further :)

6. Oletko ajatellut kirjoittavasi kirjaa kokemuksistasi Lontoossa? (Tuli tällanen idea, jota voit pohtia :)) )
No ei ollut kyllä tullut mieleenkään, mutta aika hauska idea. Voishan sitä pohtia :) Lastenkirjan haluaisin kirjottaa, jos osaisin. Tältä pojalta saa ainakin aika hyvää materiaalia :)

7. Oletko ihastunut matkallasi vielä? ;)
Oon ihastunut kerran yhteen brittimieheen, jonka kanssa tapailtiinkin noin kuukauden verran mutta ei mitään sen vakavampaa :) Mutta miehiä täällä kyllä riittää, eli jos haluaisi niin uuden deitin voisi hyvin saada joka perjantai- ja lauantai-illoille ja vielä sunnuntaillekin :)

8. Voisitko kuvitella asuvasi Lontoossa koko loppuelämäsi?
En pidä sitä mitenkään mahdottomana ajatuksena, mutta tällä hetkellä se ei ole ykkösvaihtoehto. Täällä on kuitenkin paljon sellaisia pikku asioita (kuten ne hemmetin hiiret, talojen rakennustyyli, terveydenhuoltoasiat ja asioiden hoitamisen yleinen hankaluus) jotka mua ärsyttää ja joiden kanssa en välttämättä haluaisi olla tekemisissä lopunelämääni. Kokisin myös perheestä ja ystävistä erossa olon vaikeana ja mulla on jo nyt hirvee ikävä Helsinkiä (God knows why...). Toisaalta täällä on kuitenkin ihan mielettömän paljon hyviä puolia ja jos saisin unelmieni työtarjouksen (vinkki vinkki Glamour tai Cosmopolitan), niin harkitsisin vakavasti.

9. Onko Lontoossa joitain (tai ylipäätään briteissä) perinteitä, jotka ovat kummallisia meidän mielestä?
Mitähän näitä olis? Mulla on tietty se, kun mun host-perhe ei oo britti, niin en oo varmaan ees törmänny niihin oudoimpiin tapoihin. Ruokakulttuuri on tietty yks, en vaan tajuu fish&chipsien tai taikinapiirakoiden (siis taikinakuori ja lihaa sisällä, en tiiä nimeä) hienoutta.

10. Jos lähtee käymään kesällä Lontoossa (minkä meinasin tehdä :D ), missä on hinta-laatusuhteeltaan sellainen hotelli, jossa kannattaisi majoittua? Jota suosittelisit.
Mä en osaa nyt oikeen suositella mitään hotellia, koska oon yöpynyt täällä ite vaan yhessä. Täällä on kuitenkin myös tosi paljon superedullisia hostelleja ja hotellejakin löytyy keskustastakin aika edullisesti. Kannattaa kuitenkin varata melko pian ja muistaa, että olympialaisten takia hinnat on nyt korkeemmalla kuin yleensä.


Day 9: A song that you can dance to

Siis mihinköhän biisiin mä en tanssisi? Mä voin oikeesti tanssia lähestulkoon mihin musiikkiin vaan, myös keskellä katua. Mutta eiköhän tää pääse tähän ihan itseoikeutetusti. Ja kyllä, tanssin tätä aina just tolla koreografialla :)


They say you got to stay hungry
hey baby I'm just about starving tonight!
I'm dying for some action

I'm sick of sitting 'round here trying to write this book
I need a love reaction

come on baby give me just one look
JA ARVATKAAPAS KUKA MENEE KATTOMAAN THE BOSSIA KESÄLLÄ KOLMATTA KERTAA!!! (kyllä, tuo oli ihan välttämätöntä laittaa isolla)

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

I don't know how it gets better than this

En nyt jaksanutkaan keksiä teille mitään järkevää päivitettävää (sori!), niin tyydyn vaan muistuttamaan, että vielä huomisen ajan mulle voi jättää kysymyksiä Kysy! -postauksen (tai tämän, whatever) kommenttiboksiin koskien aupaireilua, ulkomailla asumista tai ihan mitä vaan. Toki voitte kysellä myöhemminkin jos tulee jotain mieleen, mut aattelin tehä nyt sellasen kokoovan vastauspostauksen, eli kiva ois jos kyselisitte nyt jos on jotain mielessä :)

Day 8: A song that you know all the words to

Tähän kävis lähes mikä vaan Taylor Swiftin biisi, mutta tää on mun lemppareista lempparein ja tärkein enkä ikinä kyllästy tähän ja vaikka mitä.


And I don't know why but with you I'd dance
in a storm in my best dress
fearless

torstai 17. toukokuuta 2012

Lets mennään!

Tein äsken vähän koepakkailuja... Oon siis menossa käymään Suomessa parin viikon päästä ja ajattelin viedä silloin jo mahollisimman paljon tavaraa mukanani. Kesti joku kaks tuntia saada käytyy näitä tavaroita läpi ja laukku painaa tällä hetkellä 18kg. Jouduin melkein istumaan sen päälle, että sain sen kiinni. Ja sieltä puuttuu vielä kaikki tuliaiset! En ees haluu ajatella miten saan raahattua sen ja ison käsilaukun (johon ne tuliaiset on siis ängettävä) ja KITARAN täpötäydessä metrossa yksinäni lentokentälle...

Laukkupaniikin lisäks oon pari päivää (tai oikeestaan pari yötä) panikoinu siitä, että mun huoneessa saattaa asua hiiri. Oon nyt parina yönä nimittäin herännyt sellaseen ihmeelliseen rapinaan, niin kuin joku rapistelisi roskapussia. Ekana yönä pomppasin ylös, mutta en löytänyt mitään. Viime yönä tyydyin vaan rykimään ja kolistelemaan seinää, jos se hiiri vaikka olisi edes tajunnut siitä mennä nukkumaan. YÖK!

Niin ja sitten tajusin myös, että en viime postauksessa kertonutkaan siitä mainitsemastani sähkökatkosta. Maanantaina vietin siis rauhallista pyykki/leffapäivää kotona, kun yht'äkkiä alkoi kuulua sellainen ihme pirinä ja sähköt meni poikki. Just kun mulla oli pesukone päällä! Panikoin hetken, että se vielä valuttaa kaikki vedet lattialle ja sitten tulee vesivaurio ja sitten se kone syttyy palamaan ja ja ja... mutta onneks näin ei käynyt vaan se jopa jatkoi automaattisesti pesua oikeesta kohdasta kun sähköt lopulta palasi. Mutta meillä oli siis koko katu ja ainakin puolet tosta High Streetista tunnin verran sähköttä (kivaa varmaan kaikille kaupoille jotka oli pilkkopimeenä) ja meidän kadun varrella pirisi joku yleishälytin koko sen tunnin kuin viimeistä päivää. Olipas jännää.

No joo, lupaan saada aikaseks jonkun vähän järkevämmän päivityksen loppuviikon aikana.

Day 7: A song that reminds you of a certain event

Rupesin just miettimään, että mulla on kyllä maailman huonoin musiikkimaku... Mutta tästä mulle siis tulee mieleen yks baarireissu Helsingissä reilu vuos sitten, jolloin taisin tän biisin ekaa kertaa kuullakin. Voin muuten sanoa, etten oo ikinä kuullut ihmisten laulavan yhtä kovaa mukana. Terveisiä vaan Veeralle, joka joutu kärsimään tästä biisistä paitsi tuona iltana myös noin kuukauden sen jälkeen mun laulamana :)) Koska tää vaan jää päähän, halus tai ei. Yleensä ei.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn

Perjantaina lähdin tutkimaan vähän kaupunkia. Tarkoituksena oli mennä Tate Moderniin. Sinne muuten löytää Southwarkin metroasemalta seuraamalla tälläisiä:




Aika hauskaa musta. Mietin kyllä vähän, että onko toi vitsi vai totta, kun metroasemalla oli ohje: "seuraa oransseja lyhtypylväitä". Näköjään olivat tosissaan. No, Modernille tultuani totesin jo rakennuksen nähtyäni, että ei oo yhtään mun juttu. Oli niin ruma paikka!



Ei tää nyt näissä kuvissa niin kamalalta näytäkään
 mut livenä ei ollu mitenkään houkutteleva.

Enkä vaan ymmärrä modernia taidetta muutenkaan. Mulle riitti pääovien edessä oleva taideteos:

Ööh, hieno...?


Päätin sitten alkaa kävelemään joen vartta pitkin ja mennä vihdoinkin katsastamaan Tower Bridgen. Kattelin kartasta, että sinne ei olisi ees mitenkään mielettömän pitkä kävelymatka. (tai no, lontoolaiset nyt menee metrolla yhdenkin pysäkinvälin, mutta mä kävelen mielummin vähän pidemmätkin matkat). Matkan varrella tuli yllättäen vastaan mm. Shakespeare's Globe, eli Shakespearen aikaisen Globe-teatterin kopio, jossa esitetään edelleenkin herran näytelmiä. Huonona englanninopiskelijana en käynyt tällä kertaa sisällä, mutta ois kiva jos ehtis mennä vielä ees turistikierroksella käymään, jos ei näytelmää katsomassa.


Sen edestä löyty myös tällänen kylttirykelmä:

Suomea en ainakaan ensi hätään löytänyt.


Vastarannalla samaan aikaan näkyi mm. St. Paul's Church:


Millenium bridge ja St Paul's.

Tuolla on toi uusin nähtävyys (lasipömpeli),
jonka nimeä en muista enkä jaksa tarkistaa.


Ja sitten se Tower Bridge. Onhan se hieno. Kävelin jopa sitä pitkin joen toiselle puolelle.






Sillan vieressähän on myös Tower of London, johon voi päästä käymään sisällä, mutta hinnasta (yli 20£) johtuen tyydyin kuvailemaan sitä vain ulkoa.

On se kyllä aika komea ulkoakin!

Ja sitten... Kun lähdin tuolta Tower Bridgeltä niin olin ihan sataprosenttisen varma, että käännyin keskustan suuntaan ja katsoin vielä kartastakin että joo joo tätä katua pitkin pääsee suoraan sinne minne haluun. Joten luonnollisesti reilu puolen tunnin käppäilyn jälkeen olen jollain ihan eri kadulla (vaikka kävelin koko ajan mukamas samaa katua pitkin), keskellä asuinaluetta, aivan väärässä suunnassa. Tavoite oli mennä suoraan länteen, minä olin idässä etelässä. Jooh... Siinä sitten hetken mietin, että mitäs nyt, mutta sitten päätin ettiä ekan bussipysäkin ja ottaa siitä bussin joka menee ees jotenkin oikeeseen suuntaan. Päädyin sillä sitten Waterloohon, josta totesin että näähän näyttää etäisesti tutuilta huudeilta ja selvisin lopulta hengissä kotiin. Eihän tähän mennytkään kun 4,5 kuukautta, että eksyn täällä :)

Day 6: A song that reminds you of somewhere

Ai yläasteen ihanuutta... Edelleen tykkään tästä yhtä paljon kuin silloinkin.


Me kohtaisimme aina silloin kun on tärkeää
se ettei kukaan häiritse tai pääse käskemään.
Me antaisimme toisillemme hiljaisuuteen syyn
niin sinä ostat aikaa siis ja minä sitä myyn

maanantai 14. toukokuuta 2012

Kysy!

Pahoitteluni blogihiljaisuudesta! Olen ollut laiska, ei sen parempaa selitystä. Lupaan ryhdistäytyä heti huomenna ja kertoa mm. viime perjantain seikkailusta, jolloin eksyin (eihän siihen mennytkään kuin 4,5 kuukautta) ja tän päivän mukavasta sähkökatkosta, josta nautti puoli Claphamia. Aattelin myös tehä lähiaikoina taas yhden arkipäiväpostauksen, tällä kertaa kuvamuodossa. Mutta sitä odotellessa...


Oletko au pairin urasta haaveileva, joka haluaa tietää onko se sen arvoista? Oletko jo työssä oleva au pair, joka haluaa uusia leikkivinkkejä? Haluatko tietä mikä on parasta Lontoossa? Tai pahinta? Millaista on asua kaukana kotoa? Tai oletko vain utelias ja haluat tietää mikä on lempivärini ja inhokkibändini? Sen kunniaksi, että mulla on jo yli 30 lukijaa ja blogilla yli 6000 katselukertaa (kiitos kiitos kiitos!) haastan nyt teidät, rakkaat lukijani, kysymään multa IHAN MITÄ TAHANSA. Välillä teiltä tuleekin kaikkia kivoja kommentteja, mutta nyt ois kiva saada vielä enemmän interaktiivisuutta mukaan. Ja musta tuntuu, että ois kaikille ihan kivaa vaihtelua saada postauksia muistakin aiheista kuin museoista... Eli nyt kaikki jättämään tän tekstin kommenttiboksiin kysymyksiä!! Saa kysyä niin monta kysymystä kuin tykkää (jos nyt ees yks per lukija ni oisin oikein super onnellinen) ja voitte ihan vapaasti kysellä anonyyminä jos tykkäätte :) Aikaa on ens maanantaihin 21. päivä saakka, eli tasan viikko, ja vastauspostaus tulee sitten ens viikon aikana :) Ja jos kukaan ei kysy mitään, niin museoiden esittely jatkuu entistä yksityiskohtaisempana! (ja kun käännyt vasemmalle tulet saliin, jossa näet ensimmäisenä maalauksen kissoista. Kuten huomaat, taustavärit ovat hyvin tunnusomaiset...)

Day 5: A song that reminds you of someone

Tästä mulle tulee AINA mieleen mun pikkuveljet, jotka esitti tätä kerran mulle ihan kybällä. Pahoitteluni kaikille hyvänmaun omaaville tästä videosta...

tiistai 8. toukokuuta 2012

Who would have known how bittersweet this would taste?

Nyt tulis (taas) vähän museopäivitystä. Kävin viikonloppuna sekä National Portrait Galleryssa, että Victoria & Albert Museum of Childhoodissa, eli niistä tietoa tällä kertaa.

Muotokuvamuseo oli musta tosi mielenkiintonen! Tietysti englannin lukijana oli kivaa, kun siellä oli muotokuvat suunnilleen jokaisesta englannin kuninkaallisesta. Pisti muuten silmään, että vaikka siellä oli vaikka keiden kuninkaiden kuvia, niin suurin väkijoukko tungeksi Wallis Simpsonin muotokuvan edessä... Kuninkaallisten lisäksi sieltä löytyy kuvat mm. Austenista, Shakespearesta, Keatsista ja kumppaneista sekä myös nykyajan tähdistä, kuten Joan Collinsista ja Mick Jaggerista. Tykkäsin. Ja se on myös ilmainen erikoisnäyttelyitä lukuunottamatta! Tää löytyy muuten samasta rakennuksesta National Galleryn kanssa, mutta tänne mennään eri kohdasta sisälle. Mun suuntavaistolla oikeen oven löytäminen tietty kesti hetken... Onneks sisälle sentään myydään karttoja :)



Sunnuntaina lähdin seikkailemaan itään päin Bethnal Greenille, josta löytyy lapsuusajan museo. Siellä on siis paljon vanhoja (ja nykyajankin) leluja. Tää on siinä mielessä kiva, että se on aika pieni, vain kaks kerrosta, eli sinne ei tarvi varata aikaa puolta päivää. Mun matkaoppaassa sanottiin, että tätä ei oo suunnattu lapsille, mutta kirjottaja ei vissiin ollu käyny siellä ite, koska siellä todellakin oli vaikka kuinka paljon interaktiivista tekemistä lapsia varten! Eli jos esim. muut aupparit kaipaa lomapäivien tekemistä lasten kanssa, niin tää vois olla aika kiva paikka, etenkin kun tääkin on ilmainen. Ja siellä sai myös kuvata (mikä tosin oli vähän hankalaa kun kaikki lelut oli lasien takana), eli nytpä tulee pieni kuvaoksennus:

Oli hyvä, että siellä oli portilla tälläinen kyltti...

...koska muuten en olis välttämättä tunnistanut paikkaa oikeaksi.

Museo ei ole tämän suurempi.


Esillä oli mm. vanhoja lastenvaatteita.

Pikkusotilaita.

20 pennillä ois nähnyt, kuinka leijona syö pojan.

Siellä oli myös Olympia-teemainen näyttelynosa.

Liisa esiintyi useempaankiin otteeseen, ensin kuvina...

... ja myöhemmin shakkinappulana.


Day 4: A song that makes you sad

Perfection. Kylmät väreet menee joka kerta.


I hate to turn up out of the blue uninvited
But I couldn't stay away, I couldn't fight it.
I'd hoped you'd see my face and that you'd be reminded
that for me it isn't over yet.
...
Sometimes it lasts in love but sometimes it hurts instead.


maanantai 7. toukokuuta 2012

Come on and join the fun

Hahaa, lauantaina tapahtu kyllä jotain superhauskaa! Olin päivällä keskustassa ja kävelin Bella Italia -ravintolan ohi. Siellä seiso ovella tarjoilija, joka huusi mulle "Good morning beautiful girl!" Kello oli siinä vaiheessa melken yks, eli ei nyt ehkä ihan aamu enää, mut mitäs minä kohteliaisuuksista valittamaan. Noh, illalla menin sitten syömään sinne ja kun tarjoilija toi mulle laskun, niin se sujautti sen mun eteen tosi salamyhkäisesti ja sanoi "Here's your receit and here's my phone number" ja käänsi laskun ympäri ja siellä tosiaan oli sen puhelinnumero. Tuijotin vähän aikaa sitä kuittia varmaan aika tyhmän näköisenä ja sit olin et "Did you seriously just write your phone number in the back of my receit??" Kuulemma joo ja se haluaa viedä mut kahville. Jaa... En ees oo varma oliko tää se sama tarjoilija joka huuteli mulle aamulla! Kaiken lisäks tää on jo toinen kerta kun oon saanu treffipyynnön Bella Italian tarjoilijalta. Näitä ravontoloita on keskustassa tosi monta ja kerran yhessä toisessa pisteessä tarjoilija sanoi vievänsä mut drinkeille seuraavalla kerralla! Oon kai maininnutkin tosta jossain aiemmassa postauksessa. Mietin kyllä, että kuuluuko näissä ravintoloissa tarjoilijoiden toimenkuvaan asiakkaiden iskeminen...


Tän tapauksen lisäks lauantaihin kuulu koti-ikävän lievitystä S:n kanssa Nordic Bakeryssa.



Tuo on siis sellainen skandinaavi-kahvila, josta saa mm. korvapuusteja, pannukakkua ja ruisleipää juustolla ja suolakurkulla. Ah, ihanuutta <3

Illalla menin katsomaan ekaa kertaa teatteria sinä aikana kun oon asunu täällä. Näytelmä tosin oli Eugene O'Neillin Long Day's Journey into Night, jonka oon nähny Suomessa jo kaks kertaa.


Mutta kun se on vaan ihan mielettömän hyvä näytelmä ja heti kun kuulin, että se menee täällä ja siinä on vieläpä David Suchet (eli Hercule Poirot), niin olihan se pakko päästä katsomaan täälläkin. Ja kyllä oli hyvä! Ei haitannut yhtään, että osasin melkein vuorosanat ulkoa. Halvempia lippuja Lontoon näytelmiin ja musikaaleihin voi muuten ostaa Leicester Squarella sijaitsevasta TKTS-kojusta. Eri lippukojuja on siellä vaikka millä mitalla, mutta TKTS on kai ainut virallinen, eli sieltä ei ainakaan pitäisi saada mitään väärennettyjä lippuja.

Mun lippu makso 30£, normaalisti 53,50£

Day 3: A song that makes you happy

Näitä löytyy vaikka millä mitalla, mut sanotaan vaikka tää:


Huh, voiko olla seksikkäämpää ääntä kuin Billyllä?!
Tästä muuten löytyy toinenkin versio, joka on tehty Mark McGrathin kanssa.

torstai 3. toukokuuta 2012

Aikansa kaikella niin se vaan menee

Leijonaemon vaistoni heräsivät taas tänään kun hain A:ta tarhasta. Eräs lapsista oli nimittäin PURRUT pojua poskeen!!! Nyt sillä on naamassa oikeen nätit hampaan jäljet. Ja puremajälki on sellaista luokkaa, että siinä oikeasti joka hammas isketty kunnolla yhteen. En ymmärrä.

Tästä alkukiukuttelusta päästäänkin sujuvasti päivän aiheeseen, eli au pairin ominaisuuksiin. Uskon, että tätä blogia lukee ainakin muutama au pairin "uraa" harkitseva, eli aattelin listata muutamia ominaisuuksia, jotka mun mielestä olis hyvä olla au pairilla.

- pitää lapsista. Goes without saying. Mun mielestä ei kuitenkaan tarvitse olla mikään luonnonlahjakkuus, viidestä lapsesta haaveileva kävelevä vitsikirja, vaan jos on joskus vahtinut lapsia ja todennut että se on ihan kivaa, eikä vanhemmiltakaan ole (ainakaan kovin paljoa) valituksia kuulunut, pääsee mun mielestä jo pitkälle.

- itsenäinen. Okei, tässä asutaan perheessä, joka maksaa sun laskut ja huolehtii, että ruokaa on pöydässä, mutta au pair asuu silti vieraassa maassa vieraiden ihmisten keskellä ja joutuu toimimaan vieraalla kielellä. Tietynlainen itsenäisyys ja kyky hoitaa omia asioita, myös mahdollisia ongelmatilanteita, on siis ehdottomasti hyödyksi. Ja jos on kovin paljon kiinni perheessään, kavereissaan tai Suomessa, voi koti-ikävä olla aika paha.

- vastuuntuntoinen. Au Pair on työaikana lapsista vastuussa. Silloin niistä oikeasti pidetään huolta, eikä katsota perään sivusilmällä samalla kun ollaan facebookissa.

- kielitaitoinen. Jotain muutakin kieltä kuin suomea olis aika hyvä osata jos aikoo muuttaa ulkomaille.

- sosiaalinen. Ei tarvi olla mikään supersosiaalinen ja haluta olla koko ajan isossa porukassa, mutta täällä pitää kuitenkin rakentaa koko kaveriverkosto alusta, eli joitain sosiaalisia kykyjä olis hyvä olla.

- sopeutuvainen. Yks tärkeimmistä asioista mikä musta tulee muistaa kun lähtee au pairiksi on se, että täällä ihan oikeasti asutaan jonkun toisen kotona, eletään niiden säännöillä ja syödään sitä ruokaa mitä on tarjolla. Puhumattakaan siitä, että kohdemaassa voidaan monet asiat hoitaa hyvinkin eri tavoilla mihin on Suomessa tottunut, eikä ne siitä valittamalla muuksi muutu. Pikemminkin ne kannattaa ottaa uusina jänninä kokemuksina.

- joustava. Au pair tekee töitä. Myös iltaisin ja viikonloppuisin jos perhe niin haluaa. Kaikkia viikonloppuja ei toki töissä tarvitse olla, mutta joustamattomuudella ei täällä pitkälle pötki. On myös hyvä muistaa, että au pair asuu työpaikallaan ja etenkin pienet lapset saattaa tulla sun huoneeseen tai haluta leikkiä sun kanssa vaikka sulla oliskin vapaata. Ja tietty on ihan kohteliasta laittaa astioita tiskikoneeseen yms. vaikka ei oliskaan töissä.

- avoin mutta ei liian. Asiat selviää helpoiten avoimesti puhumalla, mutta jokaisesta asiasta ei kannata ehkä suutaan avata. On hyvä muistaa, että tänne ei tulla opettamaan suomalaista lastenkasvatusta tai kodinhoitoa. Kannattaa myös pitää mielessä se, että täällä tosiaan asutaan näiden ihmisten kanssa, eli voi olla vähän kuumat paikat jos valittaa joka asiasta.

Tärkintä mun mielestä on se, että oikeasti haluaa hoitaa lapsia ja haluaa asua ulkomailla ja haluaa nähdä uusia kulttuureja. Muu tulee vasta sen jälkeen.


Day 2: Your least favorite song

Tää olis itseasiassa yks Klamydian biisi (vaikka muuten kyllä bändistä tykkäänkin), mut se on niin kamala, etten oo pystyny kuuntelemaan sitä varmaan kymmeneen vuoteen, enkä haluu nytkään alkaa metsästämään sitä mistään. Tässä siis toiseksi hirvein vaihtoehto, hyi!


tiistai 1. toukokuuta 2012

I'm all yours

Moikka taas, toivottavasti teillä oli kaikilla oikein mukava vappu! Me juhlittiin täällä Suomityttöjen (oon muuten huomannu et kaikki mun kaverit on täällä jostain syystä suomalaisia...) kanssa vappua jo etukäteen lauantaina. Mentiin ensin päivällä naamiaiskauppaan ostamaan vähän rekvisiittaa. Myyjät näytti olevan ihan hermoromahduksen partaalla, kun kokeiltiin erilaisia asuvaihtoehtoja lähemmäs tunti. Lopulta kuitenkin löydettiin kaikki jotain, jätettiin myyjät rauhaan ja jatkettiin vappulounaalle Ed's Dineriin, joka on sellainen amerikkalaisen 50-luvun dinerin tyyppinen hampurilaispaikka. Hyvää ruokaa ja hauskoja tarjoilijoita. Voin sanoa, että cheese friesit oli ehkä parasta ikinä! En tosin haluu ees ajatella niissä piilevien kalorien määrää...


 Illalla suunnattiin sitten juhlimaan Camdeniin ensin Camden Head -nimiseen pubiin ja sitten parin mutkan kautta KOKOon. KOKO osottautu kuitenkin aika hyväks vaihtoehdoks, sillä siellä sattu olemaan sirkusteemaiset bileet, ja me oltiin kaikki enemmän tai vähemmän naamiaisvaatteissa. Totesin myös, että joskus kannattaa olla alahuuli rullalla - silloin voi päästä vaikka ilmaseks baariin. Camden Headissa nimittäin tavattiin yhet kundit, joista yks halus meidät niin hirveesti mukaansa KOKOon, että se sanoi maksavansa mun sisäänpääsymaksun (15£), jos suostuisin hymyilemään. Käskinpä sitten sen maksaa mun parin punnan narikkamaksunkin. Poikaparka, sillä oli vielä synttäritkin sinä päivänä, haha! Liikkeellä olin näin tyylikkäänä:



Ja nyt sitten taas uusien haasteiden pariin. 30 daysista selvittiin enemmän tai vähemmän kunnialla, joten nyt on vuorossa 30 songs. Mulla nyt on kuitenkin noita videoita suunnilleen joka toisessa postauksessa, niin aattelin että hyvinhän niitä vois olla jokaisessa. Seuraavat 30 postausta tulee sisältämään seuraavia biisejä:

Day 1: Your favorite song
Day 2: Your least favorite song
Day 3: A song that makes you happy
Day 4: A song that makes you sad
Day 5: A song that reminds you of someone
Day 6: A song that reminds you of somewhere
Day 7: A song that reminds you of a certain event
Day 8: A song that you know all the words to
Day 9: A song that you can dance to
Day 10: A song that makes you fall asleep
Day 11: A song from your favorite band
Day 12: A song from a band you hate
Day 13: A song that is a guilty pleasure
Day 14: A song that no one would expect you to love
Day 15: A song that describes you
Day 16: A song that you used to love but now hate
Day 17: A song that you hear often on the radio
Day 18: A song that you wish you heard on the radio
Day 19: A song from your favorite album
Day 20: A song that you listen to when you're angry
Day 21: A song that you listen to when you're happy
Day 22: A song that you listen to when you're sad
Day 23: A song that you want to play at your wedding
Day 24: A song that you want to play at your funeral
Day 25: A song that makes you laugh
Day 26: A song that you can play on an instrument
Day 27: A song that you wish you could play
Day 28: A song that makes you feel guilty
Day 29: A song from your childhood
Day 30: Your favorite song at this time last year

Pidemmittä puheitta:

Day 1: Your favorite song

Ihan mahdotonta valita vaan yhtä, mutta tää on ollu kyllä yks mun ehdottomista lemppareista siitä asti, kun kuulin sen ekan kerran Twilight Eclipsen lopputekstien aikaan (kyllä, tykkään Twilightista ja ei, se ei oo musta noloa):



All the lives always tempted to trade
Will they hate me for all the choices I've made
Will they stop when they see me again?
I can't stop now I know who I am


EDIT. Tuo video ei kuulemma näykään Suomessa... (outoa koska oon sitä kyllä siellä mielestäni kattonu, mut varmaan ollu sit kuitenkin eri lataaja) Mutta jos siis kiinnostaa niin löytyy kyllä juutuupista helposti hakemalla Metric ja Eclipse (tai I'm all yours) :))