perjantai 20. huhtikuuta 2012

I'd give all I have, honey, if you could stay like that

Tänään kävin National Galleryssa. Olin päättänyt, että en poistu sieltä ennen kuin olen katsonut läpi joka ikisen maalauksen, joka talosta löytyy (tai ainakin ne joista ei tarvitse maksaa). Niinpä tämä raskas päivä oli siis aloitettava pannukakkuaamiaisella Garfunkels'issa.

Nam nam!

Maha vähän liiankin täynnä lyllersin kadun toisella puolella pönöttävään National Galleryyn. Sehän siis sijaitsee Trafalgar Squarella, niin keskustassa kuin mahdollista.

Nelson ja punainen bussi

National Gallery

Tämän kiertämiseen kannattaa varata aikaa, koska se on todellakin iso sisältä. Huoneita on ihan valtava määrä, eikä ne mene ainakaan mun mielestä mitenkään loogisesti. Jos haluaa varmistaa, että kiertää kaikki huoneet, kannattaa ostaa punnan maksava kartta infosta. Tänään sieltä oli englannin kieliset kartat kokonaan loppu ja koska en halunnut maksaa esim. saksan tai ranskan kielisestä kartasta (josta en kuitenkaan olisi tajunnut mitään) niin kiersin sitten omatoimisesti. Ja varmaan kolmasosa ajasta menikin sen ihmettelyyn mistä olin tullut ja mihin olin menossa. Oon kuitenkin aika varma, että sain loppujen lopuksi katsottua kaikki huoneet läpi. Aikaa mulla meni tähän kierrokseen reilut kaksi ja puoli tuntia, vaikka en katsellut tarkasti kuin kiinnostavimmilta näyttäviä maalauksia. Sisällä ei saa ottaa kuvia, mutta National Galleryn nettisivuilla voi tutkia, mitä maalauksia on esillä. Yli 2300 teoksen joukkoon mahtuu paljon myös todella tunnettuja maalauksia, kuten Vincent van Goghin Sunflowers. Mun suosikki on kuitenkin Anthony van Dyckin Portrait of a Woman and Child, koska siinä toi lapsi on kerrankin kuvattu todenmukaisesti, eikä jäykästi poseeraamassa:

kuva täältä
Ehdottomasti siis käymisen arvoinen paikka, jos haluaa kokea kulttuuria Lontoossa.

Asiasta kukkapurkkiin, huomasinpa tässä eilen, että au pairinkin sisältä voi löytyä leijonaemo. Aamulla kun vein A:ta päiväkotiin, joku äiti huitaisi eteisessä sitä korpinkynsillään suoraan silmään! No hyvä on, se oli ihan varmasti vahinko, päiväkodin eteinen on tosi ahdas, ja A oli naisen huomaamatta livahtanut sen ja oven väliin. Mutta silti. A oli niin surkeena, kun sitä selvästi sattui tosi paljon (silmä oli tänä aamunakin vielä ihan punainen) ja sitten se yritti kuitenkin selvästi pidätellä itkua. Se oli niin pieni ja suloinen linnunpoika, että teki melkein itsekin mieli alkaa itkemään myötätunnosta. Siis sen jälkeen kun olin ensin luonut murhaavan katseen tähän naikkoseen, joka tietysti pyyteli hirveästi anteeksi ja itseasiassa luuli mun olevan A:n äiti. Mutta sekös se vasta ärsyttävää olikin, kun se vaan pyllisteli siinä A:n edessä ja tukki takamuksellaan mun pääsyn pojan luo, vaikka olen suoraan sanottuna sitä mieltä, että mun lohdutukset olis ehkä auttaneet vähän enemmän kuin tämän ihan tuntemattoman naisen. NIH! No joka tapauksessa. Ja sitten kun menin hakemaan A:ta iltapäivällä, niin sillä sattu raukalla mahaan niin paljon, että se istu vaan ihan kippurassa ja mä sain taas kantaa sen kotiin. Oli se vaan niin pieni ja söpö, kun se nojas päätä mun olkapäähän ja mä lauloin sille Taylor Swiftiä. Tämän vuodatuksen tarkoituksena oli siis vain varoittaa tulevia au paireja, että näihin lapsiin oikeasti kiintyy. Vaikka ne kuinka olis kauhukakaroita.

2 kommenttia:

Tiuski kirjoitti...

Wau! Kiitos blogistasi! :) Löysin siun blogin vasta eilen, mutta olen kuluttanut huoneeni penkkiä pari viimeistä iltaa lukien blogiasi ensimmäisestä tekstistä lähtien. Nyt olen saanut kaikki tekstit luettua ja sait nyt vakkari lukijan, odotan innolla uusia tekstejä! Itse en saanut aikaiseksi lähteä aupairiksi (lähinnä koirani takia), joten on mukava eläytyä mielukuvituksissani sinun tapahtumiisi.

Pinja kirjoitti...

Kiitos IHANASTA kommentista! <3 Kiva jos musta on iloa :)