maanantai 12. maaliskuuta 2012

When the world gets in my face I say: Have a nice day!

Mun vakkarilenkki on aina sama, kierrän Clapham Commonin puiston. Nyt kun oon tehny sitä kaks ja puol kuukautta eikä siinä enää ees kestä niin kauaa kuin ennen, on alkanut tuntua, että vois ettiä jonkun toisenkin reitin. Tänä aamuna kuitenkin edelleen samaa puistoa tuli kierrettyä, tällä kertaa vähän sumuisissa maisemissa:



Ihan kuin ois jossain nummilla, eikä keskellä Lontoota.

Pari kertaa sentään suostui aurinko pilkahtamaan esille:



Ja taapersipa siellä myös tälläsiä keskellä puistoa mun iloksi:


Hyvää alkavaa viikkoa!

Day 19: Something you regret

Aloin tässä uuden viikon kunniaksi oikeen pohtia tätä kysymystä ja tulin siihen tulokseen, että en kadu mitään. Tää ei nyt tietenkään tarkota sitä, ettenkö olis ikinä tehny mitään virheitä, totta kai oon. Mutta en kuitenkaan toivo, että ne ois jääny tekemättä, koska ne kaikki on opettanu mulle jotain (vaikka oonkin tehnyt jotkut niistä useempaan kertaan) ja ne on tehny musta tän ihmisen mikä oon nyt. Sitä paitsi tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten mitä sitä turhaan menneitä murehtimaan, mielummin keskityn nykyhetkeen.

4 kommenttia:

Äiti kirjoitti...

Käydäänkö me sitten tuolla lenkillä joka päivä? Toivottavasti! Näyttää ihanalta, varsinkin sumussa :)

Pinja kirjoitti...

Jos saat mahtumaan vielä lenkkarit laukkuun kaikkien mun mekkojen lisäks :D

Martsu kirjoitti...

Hööö tahtoo kans....
voi ihanuutta...voi niitä aikoja...ehkä aboat 30 v sitten....huokaa syväääääään...Lontoo ja ihanat puistot...ja ennenkaikkea ihana kevät...huokaa jälleen...vaipuu muitoihisa...

Pinja kirjoitti...

Vitsi sä oot vanha, hahahah :DD Ihana <3