perjantai 30. maaliskuuta 2012

Don't you want to see these clothes on me?

Viikon kestävä shoppailutaukoni jatkui tasan tähän aamuun kello kymmeneen asti. Olihan siinä jo neljä kokonaista ostosvapaata päivää ja muutama tunti päälle. Hemmetin Primark. Ja koska repsahdus oli jo tapahtunut, saatoin sitten käydä ehkä mahdollisesti ihan vähän myös New Lookissa. Syytän tästä kyllä vaan ja ainoastaan mun kavereita, jotka suorastaan pakottaa mut baariin niin usein, että mun bilevaatteet kerta kaikkiaan loppuu kesken. Koska kahta kertaahan (tai ainakaan kolmea) en siis todellakaan samoissa kuteissa samoille ihmisille näyttäydy. Ja ehkä vika on myös vähän mun äidissä, joka käski mut asioille Oxford Streetin houkutusten keskelle. Joka tapauksessa missään nimessä tästä rahantuhlauksesta ei voi syyttää ainakaan mua. Ai miten niin kenelle ne uudet vaatteet oli? No mulle tietty, miten se nyt tähän liittyy...?


Day 22: A photo you took

Saatte nyt kaks yhden hinnalla näitä mun ihania posekuvia. Eli vähän esimakua huomisen partylookista:



torstai 29. maaliskuuta 2012

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä

Mulla ei nyt oo mitään jännää kerrottavaa. Tällä viikolla oon vaan käyny salilla ja lenkillä ja maannu Hyde Parkissa ottamassa aurinkoa. Onnistuin kahdessa tunnissa polttamaan jo toisen käsivarteni... Pojun kanssa tuli tosin läpimurto tässä yks päivä. Meen siis hakemaan sitä tarhalta siinä neljän jälkeen, jolloin ne on yleensä lopettamassa ruokailua. Tähän asti aina kun oon ilmaantunu sinne ruokasaliin, niin A:n ilme on kertonut hyvin selvästi, että olisin voinut jäädä kotiin, mutta tiistaina, VIHDOIN KOLMEN KUUKAUDEN JÄLKEEN, pojan kasvoille syttyi mut nähdessä mitä ihanin hymy ja se jopa vilkutti mulle!! Jee! Ei ois voinu au pair olla iloisempi. Varsinkin kun olin kiva ja olin muistanut tuoda mukanani sekä aurinkolasit että scootterin puistoreissua varten, niin sekä minä että poju oltiin happy campereita.

Viime viikonloppu meni, taas vaihteeksi, juhlimisen merkeissä. Perjantaina oltiin Borderlinessa, joka on sellainen pieni, vessanhajuinen (not kidding) indiepaikka. Ihan ok. Lauantaina pyörähdettiin ensin Shepherd's Bushissa Walkabout-nimisessä baarissa/pubissa, josta jatkettiin keskustaan The Roxyyn, jossa on käyty kerran aikasemminkin. Siellä oli hyvä meno ja kotona olin vasta aamukuudelta :) Ens viikonloppu tulee menemään myös tanssilattialla, mutta sen jälkeen aattelin pitää yhen rauhallisen viikonlopun. Tosin silloin on pääsiäinen ja mm. Walkaboutissa kuulemma tiedossa hyvät bileet, että voi olla että kotiviikonloppu siirtyy vasta parin viikon päähän... Mutta kyllä sitä nyt jaksaa, kun on nuori ja kaunis, haha!

Day 23: Something that makes you feel better

Vaihdan taas näitä päiviä päikseen, kun päivä 22 käskee laittamaan jonkun kuvan, eikä mulla nyt oo mitään kivaa, niin se tulee sitten ens kerralla.

Mutta asiaan, eli asiat jotka saa mut paremmalle tuulelle on:
  1. juhliminen pilkkuun asti (ei tosin tehoa enää seuraavana aamuna)
  2. kaurapuuro voilla ja sokerilla (kun on ensin kokeillut kohtaa yksi)
  3. lenkkeily Bon Jovin, Joan Jettin/The Runawaysin ja Gunnareiden tahtiin
  4. paidattomien miesten bongailu puistossa mun ihanien ystävien kanssa
  5. tää sää ja viime kesän ehdoton biisi:

Ai rakkaus tätä biisiä!

perjantai 23. maaliskuuta 2012

That's why I smile

Lontooseen on kuulkaas tullut kevät. Seuraavat kuvat on otettu ihan vaan meidän mummoa varten, eli jos jotain ei kiinnosta kymmenen kuvaa kukkasista, niin voi suosiolla skrollailla ohitse.












Day 21: A moment

Se kun bussi 88 kääntyy Parliament Squarelle, sä näät Westminster Abbeyn ja Big Benin ja tajuat asuvas oikeesti Lontoossa.

Tai sitten se kun voit istua Green Parkissa piknikillä maaliskuussa:


Sori vaan ärsyttävä sinä-passiivi.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Money, money, money

Kiitos kaikille postausaihekyselyyn vastanneille. Suurimman suosion sain "käytännön asiat", eli yritän nyt koostaa joitain semihyödyllisiä postailuja sitä mukaa kun ehdin ja jaksan. Ekana olis vuorossa raha-asiat, eli paikallisen pankkitilin avaaminen. Oon maininnutkin tästä jo aiemmin silloin kun se oli itelleni ajankohtaista, mutta tässä on nyt vähän syvällisempi selostus aiheesta:

Kannattaako/tarvitseeko au pairin hankkia paikallinen pankkitili?
Tätä mietin itekin ennen kuin tulin tänne. Aluks aattelin, että en jaksa vaivautua, koska au pairin taskuraha on yleensä niin pieni, että sen saa suoraan käteen. Olin myös kuullut kauhutarinoita siitä, miten täällä on tosi hankalaa avata pankkitiliä (ja ylipäänsä hoitaa mitään asioita, mikä osittain on totta). Jossain vaiheessa aloin kuitenkin miettiä, että paikallinen pankkitili voisi olla ihan hyödyllinen, koska halusin liittyä kuntosalille, jossa piti maksaa direct debitillä, mitä ei tietenkään voinut tehdä ilman sitä tiliä. Mun palkka täällä on myös niin pieni, etten oikeestaan tulis toimeen ilman mun säästöjä. Visa electronin käyttö kuitenkin maksaa, enkä haluais mitään pikkusummia maksaa luottokortilla, eli helpointa olis olla täällä oma pankkitili, johon näitä säästöjä vois siirtää. Tietty pankkitili ja pankkikortti on myös ihan kätevä, jos palkka on suurempi, eikä jaksa pelailla käteisen kanssa.

Miten paikallisen pankkitilin sitten saa avattua?
Kuten jo mainitsin, olin siis kuullut, että täällä voi pankkiasioiden hoito olla vähän hankalaa. Ja osittain näin onkin. Joskus on oikeasti vaikea uskoa, että täälläkin eletään 2000-lukua, jotkut asiat on niin vanhanaikaisia, hankalia ja byrokraattisia, että suomalaisena tekisi välillä mieli repiä hiuksia päästä. Monessa pankissa onkin sellainen käytäntö, että tilin saamiseksi tarvitaan vähintään yksi, joskus useampikin, todistus asuinpaikasta. Todistukseksi kelpaa esim. omalla nimellä kotiosoitteeseen tullut sähkölasku. Helppoa. Paitsi jos sattuu olemaan au pair, joka harvemmin joutuu sähkölaskuja makselemaan. Onneksi mulla oli täällä kuitenkin yksi tuttu, joka osasi kertoa, että Lloyds TSB:lta saa tilin helposti, jos on eurooppalainen passi. Siellä tosiaan onnistui tilin avaaminen tosi helposti. Olin varalta pyytänyt host-mumiani kirjoittamaan epävirallisen todistuksen siitä, että asun ja työskentelen täällä, mutta sitä ei edes tarvittu. Riitti, että mulla oli se eurooppalainen passi ja että muistin osoitteeni. Virkailija kyseli kaikkia peruskysymyksiä, kuten kuinka suuri palkka mulla on ja mitä teen työkseni, ja puolen tunnin päästä siitä kun olin astunut pankkiin, mulla oli uusi tili, jee! Perustilin avaaminen ei myöskään maksanut mitään.

Maksaako rahan siirtäminen suomalaiselta tililtä englantilaiselle tilille?
Maksaa. Pankit osaavat kyllä ottaa omansa. Summat vaihtelee varmaan pankeittain, mutta rahaa menee sekä Suomen päässä, että Englannissa. Kannattaa siis ehkä siirtää kerralla vähän isompi summa, ettei joka viikko tarvi siirrellä ja maksella turhia maksuja.

Onko paikallisesta tilistä ollut hyötyä?
Mun mielestä on. Pääsin ensinnäkin liittymään sinne kuntosalille, mikä oli mulle ihan ykkösasia koko tilin hankkimisessa. On myös tosi kiva, kun voi nostaa rahaa ja maksaa kortilla niin kuin tekis Suomessakin, eikä siitä mee mitään maksuja. Ja tietty myös jos täällä haluaisi hakea ihan "oikeaa työpaikkaa", niin tili on oltava. Eli kaiken kaikkiaan kyllä se musta helpottaa asioita. Tietty kannattaa miettiä kuinka kauan täällä aikoo olla. Jos tulee vaikka vain kesäauppariksi, niin en tiiä onko siitä tilistä sitten niin paljon hyötyä. Ja suuri osa au paireista ei kuitenkaan avaa paikallista pankkitiliä, eli ilman sitäkin kyllä pärjää.

Tuun jossain vaiheessa kirjoittamaan myös puhelinliittymän hankkimisesta, julkisilla liikkumisesta, kavereiden hankkimisesta ja mistä löytää suomalaista ruokaa/muita suomalaisia. Onko teillä jotain muita käytännön asioihin liittyviä aiheita, joista haluaisitte erityisesti tietää enemmän?

Huomenna mun mamma tulee tänne käymään eli seuraava postaus tulee varmaan vasta ens viikon lopulla. Sillon on tiedossa toivottavasti jotain turistiaiheista löpinää ja kuvia :)

Day 20: Your favorite recipe

Tää ei tuu mun tutuille yllärinä, Suomessa syön tätä vähintään kerran viikossa, eli

Spagettia ja tomaattikastiketta
ehkä 3 annosta?

purkki tomaattimurskaa
2-3 porkkanaa
sipuli
2-3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
(kasvisliemikuutio)
spagettia
parmesanjuustoa

  • kuori ja pilko sipuli, valkosipuli ja porkkanat
  • kuumenna öly kasarissa ja kuullota sipuli ja valkosipuli
  • lisää joukkoon porkkanat ja valkoviinietikka, pyörittele hetki
  • lisää tomaattimurska ja kasvisliemikuutio (jos haluat), anna hautua miedolla lämmöllä
  • keitä spagetti
  • tarjoa parmesanjuuston kanssa
Tähän voi myös lisätä esim. herkkusieniä tai paprikaa ja tietty mausteita ihan maun mukaan. Ja tää on hei mun ihan oma resepti (ja ainut jonka osaan tehä ulkomuistista) :)

maanantai 12. maaliskuuta 2012

When the world gets in my face I say: Have a nice day!

Mun vakkarilenkki on aina sama, kierrän Clapham Commonin puiston. Nyt kun oon tehny sitä kaks ja puol kuukautta eikä siinä enää ees kestä niin kauaa kuin ennen, on alkanut tuntua, että vois ettiä jonkun toisenkin reitin. Tänä aamuna kuitenkin edelleen samaa puistoa tuli kierrettyä, tällä kertaa vähän sumuisissa maisemissa:



Ihan kuin ois jossain nummilla, eikä keskellä Lontoota.

Pari kertaa sentään suostui aurinko pilkahtamaan esille:



Ja taapersipa siellä myös tälläsiä keskellä puistoa mun iloksi:


Hyvää alkavaa viikkoa!

Day 19: Something you regret

Aloin tässä uuden viikon kunniaksi oikeen pohtia tätä kysymystä ja tulin siihen tulokseen, että en kadu mitään. Tää ei nyt tietenkään tarkota sitä, ettenkö olis ikinä tehny mitään virheitä, totta kai oon. Mutta en kuitenkaan toivo, että ne ois jääny tekemättä, koska ne kaikki on opettanu mulle jotain (vaikka oonkin tehnyt jotkut niistä useempaan kertaan) ja ne on tehny musta tän ihmisen mikä oon nyt. Sitä paitsi tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten mitä sitä turhaan menneitä murehtimaan, mielummin keskityn nykyhetkeen.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

She's watching him with those eyes

Eilen kävin päivällä taas vähän Oxford Streetilla. Tällä kertaa ei selvitty ihan ilman shoppailuja mut ihanin löytö, pitsiunelmamekko, jäi vielä kauppaan. En tosin tiiä miten pitkäks aikaa... Illalla lähettiin taas S:n ja E:n kanssa juhlimaan, tällä kertaa otettiin suunnaksi Camden ja KOKO. Paikkanahan toi KOKO on tosi hieno, se on rakennettu vanhaan teatteriin ja on upea sisältä. Ihan kiva paikka muutenkin kun siellä soi vähän erilainen, indiemusa. Bändi tosin ei ollu hirveen hyvä, kun ne soitti niin kovalla, että kuulosti vaan meteliltä - ja mä oon kuitenkin pilannu kuuloani jo aikas monissa konserteissa ilman korvatulppia. No, anyway, kivaa oli kuten aina ja aamulla reippaana töissä klo 9 neljän tunnin yöunilla :) Tässä pari kuvaa KOKOsta ulkopuolelta, otan ens kerralla kameran mukaan niin saatte myös sisäkuvia ja vähän tunnelmallisemman näkösiä ulkokuviakin...




Aamulla olin tosiaan pari tuntia töissä ja oli tosi kivaa, kun poika oli ekaa päivää tällä viikolla hyvällä tuulella. Luettiin varmaan sata kirjaa ja tanssittiin. Vinkki vaan niille, jotka valittaa että lasten kanssa ei voi liikkua: laita musiikki soimaan (80-luku toimii erityisen hyvin), ota lapsi syliin, tanssi kuin hullu. Hiki tulee satavarmasti, lasta naurattaa ja se on kivaa hellittelytekemistäkin kun lapsi saa olla sylissä. Tää on meidän yhteinen suosikki:


Huomasin tänään, et poika auko välillä suutaan biisin mukana. Onko noloa jos nelivuotias laulaa tarhassa "I wish that I had Jessie's girl" ja sanoo että "joo, mun nanny opetti tän mulle"?

Töiden jälkeen lähin taas Camdeniin, tällä kertaa kuitenkin ihan päivällä. Käytiin E:n kanssa tutkimassa vintagekojuja, naureskelemassa yhden italialaisen ravintolan omistajalle ja syömässä ihan sairaan hyvää pitsaa. Kotiin tullessa oli ihanaa istua bussissa kun koko Oxford Circus oli ihan kaaoksessa, kuunnella hyvää musaa ja miettiä että niin, mä tosiaan asun Lontoossa.


Day 18: Your favorite birthday

Ei mulla tuu mitään yksittäistä ykkössynttäriä mieleen. Kaikki mun synttärit on olleet kivoja.Varmaan jotkut lastensynttärit?

torstai 8. maaliskuuta 2012

Too young for him they told her

Huh! Tällä viikolla on kyllä tullut koettua näitä au pairin työn huonoja puolia oikeen urakalla. Poika on ollut nyt koko viikon ihan mahdottomalla tuulella. Onneks se on päivät päiväkodissa, niin että mun pitää vahtia sitä vaan pari tuntia aamulla ja pari tuntia illalla, koska muuten oisin jo tullut hulluksi. Eilen A vikisi ja vinku ihan koko ajan. Ei ainuttakaan sanaa normaalilla äänellä. Enkä edes liioittele! Aamulla tuli hirveä huutokohtaus siitä, kun kehtasin laittaa valot päälle olohuoneeseen ja päivällä poika itki ja huusi vartin putkeen, koska niistin sen nenän. Että näin. Oon yrittäny opettaa, että jos asiat ei mee niinkuin A haluaa, niin ois tosi kiva, jos se ensin sanois siitä normaalilla äänellä eikä heti alottaisi hirveetä huutokohtausta, jonka puol Claphamia kuulee, mutta oppi menee perille hyyyyyvin hiiiiiitaaaasti.

Vapaa-aika on kuitenki ollu kivaa. Nyt kun oon taas terve, niin oon päässy tekemään parit hyvät treenit salille ja kylläpä se onkin kivaa pitkästä aikaa! Maanantaina ja eilen oltiin taas Annin kanssa Balhamin kantapaikassa ja mietittiin, että käydäänköhän me siellä liikaa, kun baarimikko tiesi jo mitä me tilataan... Vielä kun se oppis että me juodaan juntisti suoraan pullosta eikä tarvita laseja jääpaloilla ja limellä ni ois kiva. Eilen näin myös S:ää ja E:tä keskustassa shoppailun merkeissä ja tättäräräärärää (vähän fanfaareja kiitos) MÄ EN OSTANU MITÄÄN! Tais olla eka kerta... Kyllä multakin sitä itsekuria hei löytyy, kun oikeen syvältä ettii.

Vielä on pari päivää aikaa äänestää oikeessa reunassa suosikkiaiheita, tällä hetkellä johdossa on käytännön asiat :)


Day 17: Something that makes you cry

Voi että, näitähän riittää. Oon tosi tunteellinen ihminen, itken helposti niin ilosta kuin surustakin. Ykkösasia mikä saa mut itkemään on se, kun miehet itkee. En tiiä mistä se johtuu ja tiedostan, että se voi aiheuttaa mulle vähän ongelmia parisuhteissa. Eli vinkki vaan teille kaikki elämäni miehet, jos haluutte saada tahtonne läpi mun kanssa niin pari kyyneltä ei oo pahitteeks :)

Itken tosi helposti myös leffoja ja tv-sarjoja kattoessa ja esim. Cold Casen vika kohtaus (missä se poliisinainen aina "näkee" sen kuolleen tyypin jossain puiston laidalla tms) saa mut joka ikinen kerta vollottamaan. Alkaa käydä vähän tylsäksi, kun sitä kattoo jakson per päivä.

Musiikista on varmaan turha ees mainita, että se nostaa tunteet pintaan heti. Tässä on yks mun suosikki-itkubiiseistä, tosin pystyin kuuntelemaan tän eilen itkemättä, eli kehitystä on tapahtunut.




sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Roll down the window and let the wind blow back your hair

Sain lauantaiaamun vapaaksi, eli perjantai-iltana oli tietty lähdettävä tyttöjen kanssa baanalle. Suunnattiin E:n ja S:n kanssa Roxyyn, joka on sellanen aika pieni klubi Tottenham Court Roadin lähellä. Mentiin sinne joskus kymmenen jälkeen, jolloin oltiin suunnilleen ainoot naispuoliset henkilöt koko paikassa. Siinä sitten aikamme ihmeteltiin, mutta kyllä sinne onneks tuli sitten muitakin tyttöjä. Oli (taas) ihan sikahauska ilta/yö, tanssittiin kuin hullut ja yhden drinkin jäljiltä ei ollu ees krapulaa aamulla.

Lauantaina lähin puolen päivän aikaan keskustaan. Mukaan tarttu uudet korkokengät (kun ne suorastaan huus mun nimeä eikä mulla oo täällä kun yhet) ja sormus (kun niitä ei voi koskaan olla liikaa). Päivän asu koostui H&M:n mekosta, cashmere-neuleesta, ilmaisvyöstä ja Nextin kengistä ja näytti tältä:

Ai nää mun posetuskuvat on kyllä niin hilarious!

Tänä aamuna kävin ekaa kertaa täällä kirkossa. Meillä on tosi kiva kirkko ihan lähellä tossa puistossa ja palvelus oli musta ihan kiva. En vaan tykänny YHTÄÄN, kun siellä oli sellasta painostavaa porukkaa. Kun tuli ehtoollisen aika, niin pappi sanoi, että vierailijat voivat vain istua ja katsoa, jos eivät halua osallistua. Juuri tämä oli mun suunnitelma, kun olin ekaa kertaa paikalla, mutta eipä kelvannut mun vieressä istuvalle mammalle. Se raahasi mut väkisin sinne eteen, vaikka yritin miten vastustella, kun "tuut nyt ainakin siunattavaksi". Teki suoraansanoen mieli potkasta kyseistä muikkia. Ennen kun lähettiin kirkosta niin se vielä hymysuin kertoi mulle kuinka se on siellä joka sunnuntai. Ihan kiva, mä taidan olla sitten jossain muualla. Pahoittelen nyt mitenkään au paireiluun kuulumatonta vuodatusta, mutta ihan oikeesti en vaan voi kerta kaikkiaan sietää tollasta uskonnollista painostamista. Tuli niin ikävä Holy Islandin rentoa ilmapiiriä. Ja se on sentään pyhiinvaelluspaikka!

Lähdin sitten purkamaan ärsytystäni lenkille kaatosateeseen mutavellipuistoon. Olin niin onnellinen kun pääsin vihdoin ulos, kahden viikon liikuntatauko flunssaa potien ei sovi mulle ollenkaan. Lenkiltä suuntasin nopean banaanin ja teen (hei tää on Englanti, aina on aikaa teelle) jälkeen suomalaiselle kirkolle au pair -tapaamiseen. Jaettiin vinkkejä, miten kestää ja kesyttää känkkäränkkäpäivä. Sieltä suunnattiin taas tyttöporukalla keskustaa syömään, tällä kertaa mentiin "Slug and Lettuce" -nimiseen pubiin ja olipa hyvää chili con carnea!

Ja huom! ihmiset, tuolla oikeessa reunassa voi vielä muutaman päivän ajan äänestää mistä aiheista haluu lukea enemmän tästä blogista. Ei tarvi olla kirjautunut sisään tai mitään, klikkaatte vaan lempivaihtoehtoanne :)

Day 16: A song I wish I knew the words to

Tää on vähän vaikee, ei mulle tuu mitään biisiä mieleen. Tai siis, jos haluun tietää jonkun biisin sanat voin aina Googlata ne, right? En tietty muista kaikkien hyvien biisien sanoja, esim. Bruce Springsteenin monissa biiseissä on niin pitkät lyriikat, että kestää ikuisuus oppia ne. Ehkä se biisi ois sitte mun ehdoton lemppari Pomolta eli Thunder Road: