keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Looking at you I can tell you want me

Aattelin nyt yrittää päivitellä vähän useemmin kun viime viikolla oli vähän taukoa, kun olin kipeenä. Tässä ois nyt teidän iloksi tällänen erittäin mielenkiintoinen "normipäivä"postaus. Eli eilen tiistaina mun päivä meni suunnilleen näin:

klo 6.45 Herätyskello soi. En jaksais millään nousta, mut koska on vaan puol tuntia aikaa, niin pakko yrittää vääntäytyä ylös. Kuulen että A on jo hereillä ja kiukuttelee. Ihana päivä tiedossa. Aloitan aamun hirveellä kasalla flunssalääkkeitä.

klo 7.15 Työt alkaa. Meen olohuoneeseen Beroccalasin kera ja poika toivottelee hyvät huomenet: "Ei Pinja!"

klo 8.30 Poika tarhalle.

klo 8.40 Taas kotona. Keittelen ihanaa kaurapuuroa äitin lähettämistä hiutaleista ja laitan pesukoneen pyörimään.

klo 9.00 Aamianen Huippumalli haussa -ohjelmaa katsoen. Päivän paras hetki.

Kyllä, toi puuro lilluu voissa ja sokerissa.
Koska niin se kuuluu syödä.


klo 11.00 Vaatteet kuivumaan. Lähden kirjastoon uusimaan "Eat. Pray. Love" -kirjan ja lainaan myös "Wuthering Hightsin". Sen siitä saa kun kuuntelee Kate Bushia. Kirjastossa on taas lasten lauluhetki, siellä ei pääse vaunukaaoksen vuoksi liikkumaan mihinkään suuntaan ja mulla on ikävä Keravan kirjastoa, jossa on oikeesti hiljaista niinkuin kirjastossa kuuluu olla. Poistun niin nopeesti kuin mahdollista ja meen lähellä olevaan charity shoppiin. Meinaan jo päästä sieltä ulos ilman ostoksia, kunnes nään ihanan Alexa-look-a-like-laukun (jos joku ei nyt tiedä, mikä on "Alexa" niin googlaa heti paikalla "Mulberry" ja "Alexa" ja sivistää itseään). Se on uusi ja vakuuttelen itselleni, että koska se on charity shopista, sen ostaminen käy päivän hyvästä työstä ja onhan se nyt noin 100 kertaa halvempi kuin aito. Keskustelen myyjän kanssa Mulberrysta ja sorrun myös ihaniin vanhanajan klipsikorviksiin. Hyvästi 29£.

klo 12.30 Käyn Sainsburyllä ostamassa lounasta, koska en jaksa tiskata. Syön kotona kanawrappia ja tuoremehua ja katon "Kuudes aisti" -leffan. Mietin, miksi muistin sen olevan pelottava, koska nyt mua lähinnä itkettää se. Ja mä rrrrrakastan Bruce Willisiä! Leffan jälkeen viihdytän naapureita ja soittelen uutta ihanaa kitaraani. Kovaa.

klo 16.15 Poika päiväkodista. Lempihoitaja Reece sanoo, että näytän "very smart today". Hahaa, se on se Reissin jakku! Poika on tosi väsynyt, irvistelee ja valittelee mahakipua ja haluaa että mä kannan sen kotiin. Matka ei oo liian pitkä, joten nappaan väsyneen pikkusen syliin ja se nukahtaa samantien. Matka kotiin kulkee kuntosalin ohi ja mietin, kuka tarvii salitreeniä kun on tällänen oma pikku käsipaino.

klo 16.30 Päästään vihdoin kotiin. Laitan pojan sohvalle ja sitä itkettää ja kiukuttaa. Nopsasti vaan ulkovaatteet molemmilta pois ja poika takasin syliin. Lauleskelen Taylor Swiftia ja poika nukkuu mun sylissä seuraavat puoltoista tuntia.

klo 18.00 Daddy tulee kotiin ja lähtee viemään poikaa samantien lääkärille, josta se saa antibiootit. Mä jään kotiin kuuntelemaan YouTubesta Olly Mursia. Ihanuutta <3

klo 19.30 Balhamiin Suomi-A:n kanssa meidän vakkaripubiin. Musta meidän pitäis alkaa saada sieltä kohta alennusta. Viikon juorut ja valitukset paikallisesta terveydenhuollosta.

klo 22.00 Kotiin. Vaihdan host-vanhempien kanssa pari sanaa seuraavan päivän aikatauluista. Uusi annos flunssalääkkeitä ja nukkumaan.


Day 15: Your dreams

Tällä hetkellä mä elän mun unelmaa. Meidän keittiössä asuva hiiri tosin ei kuulu siihen mutta muuten ei valittamista.

Voiko joku oikeesti kattella tota naamaa tulematta hyvälle tuulelle??

Ei kommentteja: