keskiviikko 15. helmikuuta 2012

I'm keeping quite the collection, take nothing less than perfection

Hihii, kävin vähän shoppailemassa eilen. Aloin miettiä, että mulla on tosi paljon "ihan kivoja" vaatteita ja asusteita yms joita en sitten välttämättä kuitenkaan käytä, joten tästä lähtien aion ostaa vaan sellasia juttuja, joita oikeesti rakastan. Päätin sitten heti toteuttaa tän päätöksen käytännössä ja oli aika kiva selittää myyjille, miksi yksikään niistä kymmenistä ihanista vaatteista jotka raahasin mukanani koppiin ei kuitenkaan lähtenyt mun mukaan vaikka niissä ei sinänsä mitään vikaa ollutkaan. Täällä on siis sellanen tapa, että myyjät aina laskee kuinka monta vaatetta sulla on koppiin menossa ja sitten saat sellasen numerolapun mukaan ja kun tuut pois kopista myyjä laskee vaatteet uudelleen (ettet oo varastanut mitään) ja myyjälle annetaan kaikki epäsopivat. Ja samalla ne tietty tenttaa mitä vikaa niissä vaatteissa oli. Tätä käytäntöä näkee kyllä nykyään Suomessakin, mutta täällä sitä toteutetaan ihan jokaisessa kaupassa (ainakin niissä joissa mä oon käyny) ja myyjät on tosi tarkkoja. Ei esim. riitä, että ite sanoo niille kuinka monta vaatetta on sovitukseen viemässä, vaan ne laskee ne joka tapauksessa itse uudelleen. No anyway, löysin lopulta pari ihanaa vaatetta ja ennenkaikkea ELÄMÄNI ENSIMMÄISEN MERKKILAUKUN. No okei, se on "vaan Guess" eli ei nyt mikään tuhannen punnan Chanel, mut silti. Se. On. Ihana. <3




Kuten tosta lähikuvasta ehkä näkyy, laukussa on vähän tollasta karvaa ja voi että mä voisin melkeen itkee kun tää on niin kaunis!! Päivälaukun lisäks ostin uuden (Lontoon vaatekaappini ainoan) bilelaukun Mangosta, vihdoin. Oon yrittäny ettiä kivaa bilelaukkua koko sen ajan kun oon ollu täällä, mutta täällä on tosi vähän ollu kaupossa laukkuja vetoketjulla. Niissä on vaan löysät läpät, enkä todellakaan uskalla lähteä Lontoon klubien tungokseen laukulla, johon kuka tahansa pystyy työntämään kätensä sisälle. Mutta nyt läyty tällänen ihanuus.


Me happy :)

Day 12: Your favorite place


Kuva täältä:

Tätä ei tarvinnu kauaa miettiä, se on Holy Island, ihan ehdottomasti. Holy Island on siis pieni saari Koillis-Englannissa, jonne pääsee maata pitkin laskuveden aikaan. Se on eräänlainen pyhiinvaelluspaikka, eikä siellä oo oikeesti mitään tekemistä, mikä on musta parasta koko paikassa. Oon käyny siellä tähän mennessä kaks kertaa mutta mun haave olis että voisin käydä siellä kerran vuodessa, koska se on maailman paras paikka olla rennosti ja vaan olla. Eläkkeellä ostan sieltä talon ja lampaan (siellä on lampaita noin kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisasukkaita) enkä lähde sieltä minnekään. Muut vanhukset muuttakoot etelän lämpöön, mä lähden sateiselle ja vetoiselle saarelle :)




1 kommentti:

Äiti kirjoitti...

Ihanat laukut! Ja Holy Island... lottovoittoa odotellessa :)