maanantai 30. tammikuuta 2012

I ain't gonna act politically correct I only wanna have a good time

Siis kuinka outoa on istua kaikessa rauhassa kampaajalla LONTOOSSA, kun radiosta tulee ikivanha Bomfunk mc's -biisi, jota ei juurikaan kuule enää edes Suomessa?? Noh, outoa. Kävin siis tänään kampaajalla, ja tykkään kyllä lopputuloksesta kovasti. Se ei oikeestaan ole kovin erilainen kuin mitä mulla olikin, mutta vähän vaalennettiin entisestään ja siistittiin pituutta. Henkilökunta oli tosi mukavaa, vähän väliä kyselemässä jos olisin halunnut jotain ja siellä oli myös iPad mun käyttöön! En tosin kokeillut kun oon muutenkin niin huono nykyteknologian kanssa, että oisin vielä rikkonut sen ja visa ois vinkunut entistä kovempaa...

Viikonloppu oli taas uusien ihmisten aikaa. Lauantaina kävin ensin shoppailemassa Oxford Streetilla muutaman tunnin ja mukaan tarttui mm. farkut, jegginssit (enpä ois koskaan uskonut ostavani moisia) ja vajaahihainen villatakki, joita mulla on jo ennestään varmaan sata. Illalla Suomi-A laittoi viestiä, että olivat lähdössä toisen suomalaisen au pairin S:n kanssa Kingston upon Thamesiin bilettämään ja päätin liittyä seuraan. Kingston on aika suosittu bilepaikka, mutta on myös aika syrjässä. Etenkin kun mentiin sinne jollain sellasella bussilla, joka kiersi joka ikisen mahdollisen mutkan kautta (ja kun täällä on muutenkin tapana, että bussipysäkkejä on 50 m välein) niin matka sinne kesti ainakin tunnin. Kun lopulta päästiin perille, niin mentiin ensin pubiin, josta jatkettiin Oceana-yökerhoon. Oli ihan magee paikka, monta kerrosta, jossa jokaisessa soi erilainen musiikki. Tosin oli vähän ällöttävää, kun loppuyöstä vessojen hanoista ei tullut yhtään vettä! Vessat kyllä veti ihan hienosti, mutta käsiä ei saanut pestyä missään, en tajua miten se oli mahdollista. Yök! Ja lattiat oli jo alkuillasta ihan tahmeena kaatuneista drinkeistä ja laseja saikin potkia vähän väliä pois tieltä. Porukkaa oli kuitenkin tosi paljon, välillä oltiin kuin sillit suolassa, mutta tiivis tunnelmahan on baarissa vaan hyvästä. Tosin ahtaus teki entistä hankalammaksi ei-toivottujen ihailijoiden välttelyn, ja kun oltiin liikkeellä kolmen blondin voimin, niin niitähän riitti :) Muakin joku kundi seuras tiiviisti kuin mikäkin koiranpentu varmaan kaks tuntia ennen kuin sain sen karistettua pois. Oli kuitenkin hauska ilta, vaikka tunnettiinkin ittemme taas alipukeutuneiksi brittiläisten kanssasiskojemme "taidonnäytteiden" rinnalla ja kotona olin vasta puoli viideltä aamulla. Onneks paluumatka sujui nopeemmin kuin meno, kun ei tarvinnut pysähtyä ihan joka mutkassa.

Sunnuntaina lähdin kolmen tunnin yöunien voimin merimieskirkolle suomalaisten au pairien kokoontumiseen ja onnistuin menemään metrolla yksin jo toista kertaa eksymättä, jee! Näitä tapaamisia on yleensä kerran kuussa, eikä ne oo mitenkään uskonnollisia vaikka kirkolla ovatkin, eli jos tätä nyt lukee joku toinen Lontoossa tai sen lähellä asuva au pair, joka ei oo tietoinen näistä kokoontumisista tai vielä uskaltautunut sinne, niin sinne kannattaa tulla, jos kaipaa uusia tuttavuuksia :) Nyt katsottiin Likainen Pommi -elokuva, joka oli kyllä rehellisesti sanoen outo. Mutta se olikin satiiri ja musta komedia, eli ei kai siltä muuta voinut odottaakaan. Leffan jälkeen viisi meistä päätti lähteä keskustaan syömään. Istuttiin S:n, I:n, E:n ja N:n kanssa pari tuntia Garfunkels's:ssa, syötiin ja lörpöteltiin ja oli kivaa, tietty. Tosin lompakko tyhjeni aika railakkaasti, käytin viimeisenkin pennyn laskua maksaessa. Tarjoilijan ilme oli näkemisen arvoinen, kun muut maksoi helposti seteleillä ja sitten mun laskun päällä oli sellainen kilon painoinen kasa kolikoita. Tyttöjen kanssa oli helppoa, kun kaikki ollaan auppareja ja samassa tilanteessa, niin ennestään tuntemattomienkin kanssa riittää helposti juttua vaikka useemmaksi tunniksi. Tän viikon saldo olikin kuusi uutta au pair tuttua!


Day 8: Favorite athlete from your favorite sport

Ehhehe... Joo. Siis kun mähän en harrasta urheilua ees penkiltä käsin, niin en oikeen tiedä ketään urheilijoita. Jos tietäisin jonkun nimen, niin sanoisin tähän jonkun hyvät vatsalihakset omaavan jalkapalloilijan, mutta kun ainut jonka tiedän on Beckham enkä nyt niin hirveesti tykkää siitä, niin sitten se ois varmaan Kiira Korpi. Luistelua nyt katon ees joskus ja Kiira on niin paljon muutenkin esillä, että ehkä se sitten on se mun suosikki-urheilija, ja pitäähän sitä nyt kannattaa kotimaista :)

Kun mulla ei nyt oo taaskaan mitään kuvia teille, niin pistän sitten korvaukseksi vahingon kiertämään, tää biisi on soinut mun päässä koko päivän!

I've got moooooooooves like Jagger...

1 kommentti:

Marit kirjoitti...

Woi elämän kewät...silloin nuoruus aikoinani..siis pari vuotta sitten... = )) kävin siis itsekkin siellä Kingstonissa bilettääs, ku asuin siellä lähellä, niinku ihan maalla.. Nostalgiaaaaa siis... nii ja toi on muuten päässä soiva biisi...dipa.dii dappa duu.. = )