keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Ain't worried about tomorrow when you're busy living in a perfect day



Kuten kuvasta näkyy, sain avattua pankkitilin. Oon ihan super iloinen, koska se kävi tosi helposti. Olin kuullut kaikkia kauhutarinoita siitä, kuinka täällä on tosi hankalaa avata pankkitiliä ja kun jo kirjastoonkin tarvittiin ties mitkä todistukset (sain muuten tänään sen kirjastokortinkin), niin pelkäsin ettei tilin avaamisesta tuu yhtään mitään. Onneks Suomi-M kuitenkin kertoi, että oli itse saanut avattua tilin helposti Lloyds TSB:lle, niin ajattelin sitten, että voihan siellä ainakin käydä kysymässä. Tänään siis marssin oikein reippaana ja täynnä tarmoa kyseiseen pankkiin ja sain ajan jo tunnin päähän. Pankkineuvoja oli aivan ihana intialainen nainen, joka kertoi kuinka silläkin oli ollut vaikeuksia avata paikallinen tili kun se oli tullut tänne ja höpötti ummet ja lammet muista au pair -asiakkaistaan, ja puolen tunnin päästä oli paperit allekirjoitettu ja mulla pankkitunnarit kädessä. Ei olis voinut olla enää helpompaa! Mikään pakkohan mun tätä tiliä ei olis ollu täällä avata, koska mun taskuraha on niin pieni, että saan sen aina käteisenä. Nyt on kuitenkin kiva, kun voin siirtää vähän säästöjä tälle tilille, niin voin maksaa normaalisti pankkikortilla ilman että tulee lisäkuluja ja voin myös vihdoinkin liittyä meidän lähellä olevalle kuntosalille, jossa erittäin ystävällinen täti-ihminen ilmoitti, että heillä voi maksaa ainoastaan direct debitillä, eli ilman paikallista pankkitiliä ei heille ole asiaa. Mutta nytpä voin sitten mennä sinnekin. Päivän opetus oli siis, että ei kannata sokeasti uskoa kauhukertomuksia, ja kysyminen ei koskaan (kai?) maksa mitään.

Byrokratiasta keveämpiin aiheisiin. Kävin maanantaina kokeilemassa sitä Glee Clubia ja oli kyllä tosi kiva ryhmä. Liityin sinne heti tunnin jälkeen, eli tästä lähtien pääsen laulelemaan ainakin maanatai-iltaisin. Vähän erilaista kuin mun aiemmissa kuoroissa. Gleessä siis lauletaan pop-musiikkia (kevään ohjelmistossa on mm. Take Thatia ja Shania Twainia) ja siihen yhdistetään helppoja tanssiaskelia. Ja vaikka paino on siis oikeasti sanalla HELPPOJA - tyyliin eteen taakse ristiin - niin ainakin viimeksi oli tosi vaikeeta yrittää keskittyä samaan aikaan stemmassa pysymiseen, sanojen muistamiseen ja oikeisiin askeliin. No, ehkä se oli vaan alkukankeutta. Oli myös aika hauskaa, kun menin paikalle, niin yht'äkkiä jostain ilmestyi kissa, joka muitta mutkitta hyppäs mun syliin ja alkoi kehrätä. Koska se oli niin söpö (ja pelkäsin että se iskee kyntensä mun reiteen) niin pakkohan sitä oli silittää, vaikka mietin kyllä vähän, että toivottavasti se ei ollu just tullu rottaillalliselta, kun se työnsi nenänsä kiinni mun naamaan...


Tällä viikolla oon ollut myös oikein tunnollinen lastenhoitaja ja ollut avustamassa A:n päiväkodin retkellä paikalliseen supermarkettiin. Syy siihen, että jouduin tällaiseen tilanteeseen on yksinkertaisesti se, että olen maailman huonoin valehtelija, eli kun A:n hoitaja kysyi "Onko sulla mitään tekemistä tiistaina? Olis tosi hienoa jos voisit tulla auttamaan!" niin mulle ei tietenkään tullut yhtään hyvää ja uskottavan kuuloista tekemistä mieleen just sillä hetkellä ja kuulin sanovani yli-innostuneen pelokkaan kimeällä äänellä "Tottakai tuun auttamaan, ei mulla oo mitään suunnitelmia!" Joten, tiistai-aamuna sitten marssin päiväkodille ja lähdettiin etsimään porkkanoita, perunoita ja partavaahtoa. Älkää kysykö, mulla ei oo mitään käsitystä mitä noista tarvikkeista lopulta tehtiin. Yllättäen ei ollutkaan niin kamalaa kuin olin pelänny, vaikka olinkin ihan paniikissa, että hävitän ne pojat joiden käsistä pidin kiinni ja saan syytteen ja joudun loppuiäkseni vankilaan. Kauhuskenaario ei kuitenkaan onneksi toteutunut ja päästiin kaikki elävinä takaisin päiväkodille. Sitä paitsi A oli taas niiiiiin ihana. Kun menin päiväkodille, niin se juoksi heti ottamaan mua kädestä kiinni ja kertoi muille monta kertaa kovalla äänellä, että "this is MY nanny" Ettäs sitten tiiätte!


Day 4: This month

Tää kuukausi on ollut uuden opettelun ja totuttelemisen aikaa. Oon ollu täällä Englannissa melkein kuukauden ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta. Tietenkään koko ajan ei oo ollu pelkkää naurua ja auringonpaistetta, mutta paljon enemmän on kuitenkin ollu kivoja kuin huonoja hetkiä. Nyt on myös ihanaa, kun oon päässyt rutiineihin kiinni ja saanut käytännön asioita, kuten just ton pankkiasian, hoidettua. Kyllä täällä voi ihan asua :)

Ei kommentteja: