maanantai 30. tammikuuta 2012

I ain't gonna act politically correct I only wanna have a good time

Siis kuinka outoa on istua kaikessa rauhassa kampaajalla LONTOOSSA, kun radiosta tulee ikivanha Bomfunk mc's -biisi, jota ei juurikaan kuule enää edes Suomessa?? Noh, outoa. Kävin siis tänään kampaajalla, ja tykkään kyllä lopputuloksesta kovasti. Se ei oikeestaan ole kovin erilainen kuin mitä mulla olikin, mutta vähän vaalennettiin entisestään ja siistittiin pituutta. Henkilökunta oli tosi mukavaa, vähän väliä kyselemässä jos olisin halunnut jotain ja siellä oli myös iPad mun käyttöön! En tosin kokeillut kun oon muutenkin niin huono nykyteknologian kanssa, että oisin vielä rikkonut sen ja visa ois vinkunut entistä kovempaa...

Viikonloppu oli taas uusien ihmisten aikaa. Lauantaina kävin ensin shoppailemassa Oxford Streetilla muutaman tunnin ja mukaan tarttui mm. farkut, jegginssit (enpä ois koskaan uskonut ostavani moisia) ja vajaahihainen villatakki, joita mulla on jo ennestään varmaan sata. Illalla Suomi-A laittoi viestiä, että olivat lähdössä toisen suomalaisen au pairin S:n kanssa Kingston upon Thamesiin bilettämään ja päätin liittyä seuraan. Kingston on aika suosittu bilepaikka, mutta on myös aika syrjässä. Etenkin kun mentiin sinne jollain sellasella bussilla, joka kiersi joka ikisen mahdollisen mutkan kautta (ja kun täällä on muutenkin tapana, että bussipysäkkejä on 50 m välein) niin matka sinne kesti ainakin tunnin. Kun lopulta päästiin perille, niin mentiin ensin pubiin, josta jatkettiin Oceana-yökerhoon. Oli ihan magee paikka, monta kerrosta, jossa jokaisessa soi erilainen musiikki. Tosin oli vähän ällöttävää, kun loppuyöstä vessojen hanoista ei tullut yhtään vettä! Vessat kyllä veti ihan hienosti, mutta käsiä ei saanut pestyä missään, en tajua miten se oli mahdollista. Yök! Ja lattiat oli jo alkuillasta ihan tahmeena kaatuneista drinkeistä ja laseja saikin potkia vähän väliä pois tieltä. Porukkaa oli kuitenkin tosi paljon, välillä oltiin kuin sillit suolassa, mutta tiivis tunnelmahan on baarissa vaan hyvästä. Tosin ahtaus teki entistä hankalammaksi ei-toivottujen ihailijoiden välttelyn, ja kun oltiin liikkeellä kolmen blondin voimin, niin niitähän riitti :) Muakin joku kundi seuras tiiviisti kuin mikäkin koiranpentu varmaan kaks tuntia ennen kuin sain sen karistettua pois. Oli kuitenkin hauska ilta, vaikka tunnettiinkin ittemme taas alipukeutuneiksi brittiläisten kanssasiskojemme "taidonnäytteiden" rinnalla ja kotona olin vasta puoli viideltä aamulla. Onneks paluumatka sujui nopeemmin kuin meno, kun ei tarvinnut pysähtyä ihan joka mutkassa.

Sunnuntaina lähdin kolmen tunnin yöunien voimin merimieskirkolle suomalaisten au pairien kokoontumiseen ja onnistuin menemään metrolla yksin jo toista kertaa eksymättä, jee! Näitä tapaamisia on yleensä kerran kuussa, eikä ne oo mitenkään uskonnollisia vaikka kirkolla ovatkin, eli jos tätä nyt lukee joku toinen Lontoossa tai sen lähellä asuva au pair, joka ei oo tietoinen näistä kokoontumisista tai vielä uskaltautunut sinne, niin sinne kannattaa tulla, jos kaipaa uusia tuttavuuksia :) Nyt katsottiin Likainen Pommi -elokuva, joka oli kyllä rehellisesti sanoen outo. Mutta se olikin satiiri ja musta komedia, eli ei kai siltä muuta voinut odottaakaan. Leffan jälkeen viisi meistä päätti lähteä keskustaan syömään. Istuttiin S:n, I:n, E:n ja N:n kanssa pari tuntia Garfunkels's:ssa, syötiin ja lörpöteltiin ja oli kivaa, tietty. Tosin lompakko tyhjeni aika railakkaasti, käytin viimeisenkin pennyn laskua maksaessa. Tarjoilijan ilme oli näkemisen arvoinen, kun muut maksoi helposti seteleillä ja sitten mun laskun päällä oli sellainen kilon painoinen kasa kolikoita. Tyttöjen kanssa oli helppoa, kun kaikki ollaan auppareja ja samassa tilanteessa, niin ennestään tuntemattomienkin kanssa riittää helposti juttua vaikka useemmaksi tunniksi. Tän viikon saldo olikin kuusi uutta au pair tuttua!


Day 8: Favorite athlete from your favorite sport

Ehhehe... Joo. Siis kun mähän en harrasta urheilua ees penkiltä käsin, niin en oikeen tiedä ketään urheilijoita. Jos tietäisin jonkun nimen, niin sanoisin tähän jonkun hyvät vatsalihakset omaavan jalkapalloilijan, mutta kun ainut jonka tiedän on Beckham enkä nyt niin hirveesti tykkää siitä, niin sitten se ois varmaan Kiira Korpi. Luistelua nyt katon ees joskus ja Kiira on niin paljon muutenkin esillä, että ehkä se sitten on se mun suosikki-urheilija, ja pitäähän sitä nyt kannattaa kotimaista :)

Kun mulla ei nyt oo taaskaan mitään kuvia teille, niin pistän sitten korvaukseksi vahingon kiertämään, tää biisi on soinut mun päässä koko päivän!

I've got moooooooooves like Jagger...

lauantai 28. tammikuuta 2012

I'm havin' a bad bad day, it's about time that I get my way

Nyt ihan ensi alkuun mun on pakko valittaa vähän paikallisista ihmisistä. Ensinnäkin, A harrastaa balettia ja ei hyvä jumala mitä prinsessoja ne teini-ikäiset balettitanssijat on! Viimeksikin kun oltiin lähdössä takaisin kotiin lasten baletin jälkeen, niin ei meinattu saada vaihdettua pojun vaatteita, kun neidit vähän venyttelivät ja valloittivat koko pukuhuoneen makaamalla kenkien päällä ja olivat tietysti hyvin närkästyneitä, kun kehtasin kauniisti pyytää, josko vaikka mitenkään olisi mahdollista saada eräät neljävuotiaan tossut sieltä primadonnien takamuksien alta. Ymmärrän kyllä, että tilat ovat pienet ja jossainhan tyttöjen on alkulämmittelynsä tehtävä, mutta ärsyttää tollanen asenne, että omistetaan koko paikka ja ollaan jotenkin parempia kuin muut. Toiseksi, vaikka täällä monet ihmiset on tosi mukavia ja pienissä kaupoissa saa usein erittäinkin ystävällistä palvelua, suuremmissa kaupoissa monet myyjät lähinnä ärsyyntyvät, jos heiltä uskaltaa mennä kysymään jotain. Tavarataloissa myyjiä pörrää joka puolella, mutta apua ei saa kuin pyytämällä, ja tänäänkin kun kysyin erään tuotteen hintaa, myyjä suunnilleen kiskaisi tavaran kädestäni ja lähti marssimaan hirveää vauhtia kaupan toiseen päähän. Hinnan sain tietää, mutta yhtään ylimääräistä sanaa ei myyjän suusta kuulunut, vaikka parhaani mukaan yritin käyttää pakollisia pleaseja ja thank youita ja olla kohtelias. Vaatekaupoissa on melkein huvittavaa, kun kopeissa lukee kissankokoisilla kirjaimilla: "If you need help or more sizes, please just ask!" mutta jos sitten teet niin kuin käsketään ja pyydät myyjältä lisää kokoja, niin ne tuodaan koppiin kuuluvien huokailujen ja silmien pyörittelyn kera. Ja kaiken huipuksi, kun tulin tänään bussilla kotiin, niin eräs nainen halusi välttämättä päästä istumaan juuri mun viereen, vaikka mulla oli koko penkki täynnä kasseja. Olisin ilman muuta ymmärtänyt tämän, jos se olisi ollut ainut vapaa paikka (jolloin en alun perinkään olisi valloittanut kasseilleni omaa penkkiä) ja kyseessä olisi ollut vanhempi henkilö, mutta kun muikki oli ehkä 25-vuotias, koko kaksikerroksisessa bussissa oli ehkä viisi henkeä mun lisäksi, enkä ees istunut "priority seateilla"! Siis tottakai, ihan mielelläänhän mä nää mun kaikki kassit tässä sekunnissa kerään käteeni jotta sinä maailman omistaja saat istuttua ilmeisesti bussin parhaalle paikalle... No, koska olen kuitenkin ylen ystävällinen (eikä mulla ollut kuin yksi pysäkki jäljellä) niin keräilin kiltisti kassini ja pussini ja päästin ystävällisesti hymyillen tämän hapannaaman viereeni istumaan ja aloin puhista vasta kun pääsin bussista ulos.

No niin, nyt kun oon saanut purkaa sydäntäni rasittavista kanssaihmisistä, voinkin mennä mukavampiin asioihin, kuten siihen, miten sosiaalinen olen ollutkaan tällä viikolla. Torstaina kävin aamupäivällä kahvittelemassa siskoni S:n kanssa. Käytiin paikallisessa Cafe Aallossa, eli Waterstonesin yläkerran kahvilassa. Aika hauskaa, että täälläkin on monikerroksinen kirjakauppa, jonka yläkerrassa on vähän hienompi kahvila, jossa on pöytiin tarjoilu ja kalliit hinnat - siis ihan kuin Helsingin Akateeminen kirjakauppa. Hinnoista huolimatta oli kuitenkin ihan kiva paikka, ja ikkunoista on hienot maisemat, tosin nyt niistä näkyi lähinnä rakennustelineitä. Kun tulin takaisin Claphamiin niin meninkin suoraan tapaamaan toista au pairia, ruotsalaista B:tä, jonka kanssa käveltiin Clapham Junctionille päin. Siellä on tosi paljon kauppoja ja muuta, paljon enemmän kuin täällä. Pitää käydä joskus sielläkin, eikä lähteä aina keskustaan. Takaisin tullessa meinasin eksyä, kun suora tiehän on liian monimutkainen reitti mulle, mutta löysin lopulta takas meille päin ja ehdin jopa ihan ajallaan hakemaan A:ta päiväkodilta.

Perjantaina treffasin taas uutta aupparia, tällä kertaa saksalaista K:ta. Käytiin Starbucksissa ja mentiin puistoon istuskelemaan ja nauttimaan, kun kerrankin paistoi aurinko. Siellä oli joku kundi, joka juoksi koko ajan jotain pientä ympyrää niin, että se ohitti meidät varmaan viis kertaa sinä aikana kun istuttiin siellä. Outoa, että joku juoksee mielummin kymmenen kertaa jonkun saman radan, kun vois yhtä hyvin juosta koko puiston (joka on oikeesti ISO) ympäri ja saada vähän vaihtelua maisemaan. Mutta jokainen tyylillään. Torstaina sain myös vihdoin liityttyä meidän lähellä olevalle kuntosalille, jee! En siis voinut liittyä sinne ennen kuin sain paikallisen pankkitilin, koska siellä pitää maksaa direct debitillä. Nyt kuitenkin onnistui ja siellä oli vieläpä tosi söpö nuori mies, joka autto mua papereiden täyttämisessä ja kierrätti mua ympäri salia. Se kertoi myös kuinka oli joskus pelannut lätkää Suomea vastaan ja niiden joukkue oli hävinny tyyliin 11-0. Tosi yllättävää.


Day 7: Guilty food pleasure

Tää vois olla suklaa, mutta täällä oon kuitenkin syöny enemmän sipsejä, joiden pitää tietty olla salt&vinegar -makuisia. Best ever!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

She always had a thing about falling in love with a bad boy

Monissa blogeissa on ollu tällainen "Elämän kymmenen pientä iloa" -haaste, missä pitää tältä sivulta valita omasta mielestään 10 parhaiten tuota lausetta kuvaavaa lainausta. Tää oli oikeesti aika vaikee, koska valinnanvaraa on valtavasti ja oisin halunnu valita melkein kaikki. Tunnin kestäneen karsinnan jälkeen tässä olis kuitenkin ne mun suosikit:


Tää on yks parhaista asioista mitä tiedän.
Tiedättekö, kun ne tulee kadulla vastaan ja niiden tuoksu leijuu mukana vielä seuraavat 10 metriä? Ah!


Etenkin kun ne syö jäätelöä.


Yksi syy miksi hankin ajokortin.

Jos mulla olis kumpparit täällä mukana,
niin tehtäis tätä yhdessä pojun kanssa joka aamu.

Erityisesti silloin, kun kyseessä on tuulihatut.

Mua naurattaa jo pelkkä ajatus tästä. Ja tätä käy mulle usein.

What can I say? Kivaa etenkin pubeissa.

Aww <3

Lempiharrastuksiani.
Tähän kuuluu myös asianmukaiset ilmeet ja liikesarjat.

Varsinkin, kun ne alkaa vielä kuorsata äänekkäästi.

Day 6: A place you've never visited but want to
Tää olis kyllä ehdottomasti Jenkit, tai siis Yhdysvallat, kun Pohjois-Amerikan tutkimuksen proffa kielsi ehdottomasti käyttämästä Jenkit-sanaa, ellei sitten tarkoita vaan sitä aluetta. Joka tapauksessa haluisin tietty käydä siellä monessakin paikassa, mut erityisesti Texasissa, Tennesseessä ja muissa konservatiivisissa kantrimusiikin keskuspaikoissa, joissa kaikilla on omat ranchit ja miehet istuu illat baarissa stetsonit päässä (ai miten niin stereotyyppistä ajattelua??). Tässä teille mun lempikantribiisi, jota voin kuunnella tunnin putkeen repeatilla nupit kaakossa naapureiden iloksi. Ladies and Gentleman, Toby Keith ja God Love Her! 

Ai mä niin rrrrrrakastan tätä biisiä!

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

I got all my sisters with me

No niin. Piti tulla taas päivittelemään, kun pikkulinnut lauloivat, että meidän mofi oli jo kaivannut lisää juttuja :)


Huomasin tässä yks päivä, että Lontoo on vaikuttanut mun tyyliin hieman eri tavalla kuin olin kuvitellut. Suomessa mulla oli vaikeuksia lähteä viemään edes roskia ilman, että mulla oli ainakin meikkivoidetta, mieluiten myös ripsaria. Luennoille en todellakaan lähtenyt verkkareissa, ainut kerta kun oon menny kouluun oloasussa oli kirjotukset. En nyt siis tarkota, ettäkö oisin pukeutunu johonkin designerluomuksiin, mutta joka tapauksessa aamuisin kesti vähintään kaks tuntia päästä ulos ovesta. No, kun sitten tulin tänne, katumuodin mekkaan, niin luulin, että alkaisin nähdä entistä enemmän vaivaa ulkonäköni eteen. Boy was I wrong! Perjantaina päivän asuni oli seuraava: mustat pitsinilkkaiset pitkät kalsarit (joita ei voi parhaalla tahdollakaan yrittää kutsua legginsseiksi), xxxl-kokoinen raitaneule, jonka oon alunperin ostanut yöpaidaksi ja kultainen vyö, joka aiheutti sen, että tää paita hilautui aikamoisen lyhyeksi. Lisäksi mulla oli alla urheilutoppi, eli näytin ihan pojalta. Hiukset olin sutaissu ponnarille ilman peiliä ja meikin virkaa toimitti huulirasva. Ja joo, tämä tyylikäs kokonaisuushan olisi ollut ihan hyvä, jos oisin viettänyt päivän kotona, mutta koska halusin kaakaota, niin Starbucksiinhan se oli sitten lähdettävä. Flirttailinpa vielä kassapojankin kanssa, joka yritti huijata, että sekä suklaa että maito ovat lopussa eikä kaakaota siis saa (ehhehe ehhehe tosi hauskaa). Ja ellei tämä nyt sitten ollut tarpeeksi outoa että lähdin julkisille paikoille edellämainitun näköisenä, niin eipä kuulkaas edes hävettänyt. Itse asiassa tunsin itseni aika cooliksi. En tiiä onko se tää ilmasto vai mitä ihmettä mutta jotain outoa on kyllä nyt tekeillä! Teidän onneksi tää ei oo muotiblogi, eikä mulla siis oo kuvaa tästä uber mageesta tyylimomentistani.

Vaatteista muihin asioihin. Tällä viikolla meillä kävi joku kaasulaitoksen mies ja onnistuin taas osoittamaan laajan yleistietouteni.
Kaasumies: "Mikäs täällä on vikana?"
Pinja: "Ööh... Emmä tiiä, mulle vaan sanottiin että joku mättää."
Kaasumies: "No missäs teillä on boileri?"
Pinja: "Mikä broileri? Ei mitään havaintoa."
Kaasumies löydettyään boilerin: "Et tainnu tietää että se on ton lämmittimen takana?"
Pinja: "Nooh, jos ottaa huomioon etten ees tienny mikä toi "lämmitin" on, niin ei, enpä tieny."
Kaasumies: "Okei, no meeppä laittaa lämmöt päälle, varmaan tiiät mistä se tapahtuu?"
Pinja hyppelee iloisena: "Joo, SEN mä tiiän."
Kaasumies: "Kiitos. Laitatko nyt ne lämmöt pois päältä, darling."
Pinja painelee nappuloita: "Hmm, tota, mä en nyt näytä tietävän miten se tapahtuu..."
Kaasumies näyttää kärsivältä

Eilen oltiin pubissa suomalaisen S:n kanssa, joka on myöskin aupparina täällä Lontoossa. Pubin ovella oli sitten kaks portsaria kysymässä papereita. Siinä kun niitä todistuksiamme kaiveltiin, niin toinen poke sanoo toiselle, että lyö vetoa, että me ollaan sisaruksia, kun ollaan niin samannäköisiä. Minä siinä sitten näin tilaisuuteni tulleen harjoitella (valkoisen) valehtelijan taitojani välttääkseni mahdolliset tulevat vapaaehtoisen hommat nurserylla, eli reippaana tyttönä aloin asiaa vahvistamaan, että juu juu siskoksethan tässä vähän viihteellä, jolloin poke sitten voitonriemuisesti sanoo toiselle : "See?? I told you! I could work for the CIA!" Juuh... Mä voin hei suositella sua!

Day 5: Favorite television program

Tää on helppo! Sehän on ehdottomasti Gilmore Girls eli suomalaisittain Gilmoren tytöt. Omistan kaikki tuotantokaudet (tiiän äiti, ne on oikeesti sun) ja oon kattonu ne läpi tähän mennessä muistaakseni neljä kertaa. Koska en kuitenkaan muista vielä kaikkia vuorosanoja ulkoa, niin aion katsoa niitä ahkerasti jatkossakin. Ja musta Jess oli ehdottomasti paras Rorylle ja Dean oli maailman ärsyttävin nössykkä, vaikka rakensikin sen auton. Toki mä tykkään monesta muustakin sarjasta. Täällä seuraan lähinnä America's Next Top Modelia ja esim The O.C. on tullu myöskin katottua useemman kerran läpi, koska Ryan vaan on niin ihana (huomaako jostain, että mulla on joku THING näitä pahoja poikia kohtaan??). Mutta tähän mennessä ei oo ollu tyttöjen voittanutta ja mun on vaikee uskoo, että koskaan tulee olemaankaan.

Tiiän että tällänen referenssi sais proffat raivoihinsa,
mutta koska mä oonkin nyt poissaoleva niin: kuva Googlesta
No okei, täältä



keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Ain't worried about tomorrow when you're busy living in a perfect day



Kuten kuvasta näkyy, sain avattua pankkitilin. Oon ihan super iloinen, koska se kävi tosi helposti. Olin kuullut kaikkia kauhutarinoita siitä, kuinka täällä on tosi hankalaa avata pankkitiliä ja kun jo kirjastoonkin tarvittiin ties mitkä todistukset (sain muuten tänään sen kirjastokortinkin), niin pelkäsin ettei tilin avaamisesta tuu yhtään mitään. Onneks Suomi-M kuitenkin kertoi, että oli itse saanut avattua tilin helposti Lloyds TSB:lle, niin ajattelin sitten, että voihan siellä ainakin käydä kysymässä. Tänään siis marssin oikein reippaana ja täynnä tarmoa kyseiseen pankkiin ja sain ajan jo tunnin päähän. Pankkineuvoja oli aivan ihana intialainen nainen, joka kertoi kuinka silläkin oli ollut vaikeuksia avata paikallinen tili kun se oli tullut tänne ja höpötti ummet ja lammet muista au pair -asiakkaistaan, ja puolen tunnin päästä oli paperit allekirjoitettu ja mulla pankkitunnarit kädessä. Ei olis voinut olla enää helpompaa! Mikään pakkohan mun tätä tiliä ei olis ollu täällä avata, koska mun taskuraha on niin pieni, että saan sen aina käteisenä. Nyt on kuitenkin kiva, kun voin siirtää vähän säästöjä tälle tilille, niin voin maksaa normaalisti pankkikortilla ilman että tulee lisäkuluja ja voin myös vihdoinkin liittyä meidän lähellä olevalle kuntosalille, jossa erittäin ystävällinen täti-ihminen ilmoitti, että heillä voi maksaa ainoastaan direct debitillä, eli ilman paikallista pankkitiliä ei heille ole asiaa. Mutta nytpä voin sitten mennä sinnekin. Päivän opetus oli siis, että ei kannata sokeasti uskoa kauhukertomuksia, ja kysyminen ei koskaan (kai?) maksa mitään.

Byrokratiasta keveämpiin aiheisiin. Kävin maanantaina kokeilemassa sitä Glee Clubia ja oli kyllä tosi kiva ryhmä. Liityin sinne heti tunnin jälkeen, eli tästä lähtien pääsen laulelemaan ainakin maanatai-iltaisin. Vähän erilaista kuin mun aiemmissa kuoroissa. Gleessä siis lauletaan pop-musiikkia (kevään ohjelmistossa on mm. Take Thatia ja Shania Twainia) ja siihen yhdistetään helppoja tanssiaskelia. Ja vaikka paino on siis oikeasti sanalla HELPPOJA - tyyliin eteen taakse ristiin - niin ainakin viimeksi oli tosi vaikeeta yrittää keskittyä samaan aikaan stemmassa pysymiseen, sanojen muistamiseen ja oikeisiin askeliin. No, ehkä se oli vaan alkukankeutta. Oli myös aika hauskaa, kun menin paikalle, niin yht'äkkiä jostain ilmestyi kissa, joka muitta mutkitta hyppäs mun syliin ja alkoi kehrätä. Koska se oli niin söpö (ja pelkäsin että se iskee kyntensä mun reiteen) niin pakkohan sitä oli silittää, vaikka mietin kyllä vähän, että toivottavasti se ei ollu just tullu rottaillalliselta, kun se työnsi nenänsä kiinni mun naamaan...


Tällä viikolla oon ollut myös oikein tunnollinen lastenhoitaja ja ollut avustamassa A:n päiväkodin retkellä paikalliseen supermarkettiin. Syy siihen, että jouduin tällaiseen tilanteeseen on yksinkertaisesti se, että olen maailman huonoin valehtelija, eli kun A:n hoitaja kysyi "Onko sulla mitään tekemistä tiistaina? Olis tosi hienoa jos voisit tulla auttamaan!" niin mulle ei tietenkään tullut yhtään hyvää ja uskottavan kuuloista tekemistä mieleen just sillä hetkellä ja kuulin sanovani yli-innostuneen pelokkaan kimeällä äänellä "Tottakai tuun auttamaan, ei mulla oo mitään suunnitelmia!" Joten, tiistai-aamuna sitten marssin päiväkodille ja lähdettiin etsimään porkkanoita, perunoita ja partavaahtoa. Älkää kysykö, mulla ei oo mitään käsitystä mitä noista tarvikkeista lopulta tehtiin. Yllättäen ei ollutkaan niin kamalaa kuin olin pelänny, vaikka olinkin ihan paniikissa, että hävitän ne pojat joiden käsistä pidin kiinni ja saan syytteen ja joudun loppuiäkseni vankilaan. Kauhuskenaario ei kuitenkaan onneksi toteutunut ja päästiin kaikki elävinä takaisin päiväkodille. Sitä paitsi A oli taas niiiiiin ihana. Kun menin päiväkodille, niin se juoksi heti ottamaan mua kädestä kiinni ja kertoi muille monta kertaa kovalla äänellä, että "this is MY nanny" Ettäs sitten tiiätte!


Day 4: This month

Tää kuukausi on ollut uuden opettelun ja totuttelemisen aikaa. Oon ollu täällä Englannissa melkein kuukauden ja nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua kodilta. Tietenkään koko ajan ei oo ollu pelkkää naurua ja auringonpaistetta, mutta paljon enemmän on kuitenkin ollu kivoja kuin huonoja hetkiä. Nyt on myös ihanaa, kun oon päässyt rutiineihin kiinni ja saanut käytännön asioita, kuten just ton pankkiasian, hoidettua. Kyllä täällä voi ihan asua :)

maanantai 16. tammikuuta 2012

Heave ho, thieves and beggars, never shall we die

Lauantaina oli A:n 4-vuotis synttärit. Merirosvot on täällä nyt kova sana (poju on oikeesti maailman sulosin kun se laulaa ihan innoissaan Jake and the Neverland Piratesin tunnaria) eli juhlissa oli tietty merirosvoteema. Lapsia oli yli kymmenen ja onneksi sinne oli palkattu sellanen entertainer, eli mä sain keskittyä kuvaamiseen ja vanhemmat muiden vanhempien kanssa seurusteluun. Joka tapauksessa oltiin kaikki illalla kuin rekan alle jääneitä, mutta niin oli kyllä A:kin. Täällä näyttää olevan lastenkutsuillakin vähän eri meininki kuin Suomessa. Ensinnäkin jo kutsukortit (joita mun synttäreille ei kyllä taidettu ikinä lähettää...) oli ihan törkeen hienot. Toisekseen se, että synttäreillä ylipäänsä oli joku teema. Mä oon aina luullu, että synttäreiden teemana on synttärit, mut ei täällä. Lisäksi näillä synttäreillä vanhemmatkin oli pukeutuneet teeman mukaan. Daddy oli Captain Jack Sparrow ja mummyllakin oli tosi hienot merirosvovaatteet. Ja tietty myös se, että oli se viihdyttäjä. Voin sanoa, että se oli kyllä oikeasti hyvä keksintö, koska ainakin lapsille oli paljon leikkejä ja joku joka oikeesti jaksoi leikkiä niitä niiden kanssa, mutta en kyllä muista ainakaan ite olleeni yksilläkään synttäreillä, missä olis ollu joku palkattu esiintyjä. Tässä olis pari kuvaa juhlista:

Näin hienoja koristeita meillä oli.
 Mä sain puhallella noita palloja oikeen urakalla,
kun daddy puhalsi kahta jättikokoista palmua...



Mm. tälläsiä herkkuja oli tarjolla.
Oli myös maailman hienoin merirosvolaivakakku,
 mutta siitä mulla ei nyt valitettavasti oo yhtään hyvää kuvaa.

Sunnuntaina lähinki sitten tapaamaan suomalaista M:ä shoppailun merkeissä Oxford Streetille. Oli tosi kiva päästä taas vähän ihmisten (lue: aikuisten) ilmoille. M on myös ollu au pairina täällä, mutta on nyt ihan "oikeissa" töissä, niin oli kiva päästä vaihtamaan kokemuksia, mutta puhumaan myös jostain muusta kuin tästä työstä. Tällä kertaa en ostanu muuta kuin suihkugeeliä, sienen ja body butteria, joista kahdelle ekalle oli tarvetta, ja viimestä en voinu vastustaa kun siinä oli niin hyvä alennus :)

Vähän mainosta The Body Shopille, saiskos tästä hyvästä jotain ilmaisnäytteitä??


Tuun helmikuun alussa käymään Suomessa viikonlopun verran yhden ystävän häissä, eli lähiaikoina on tiedossa täydellisen mekon metsästystä. Siinä vois olla värejä ja pitsiä ja paljetteja ja tylliä ja kellohelma ja... Who says less is more?!


Day 3: A hobby of yours

Mun harrastus numero yksi on aina ollut ja tulee aina olemaan musiikki. Oon oikeesti kärsiny, kun en viimesen kolmen viikon aikana oo päässy soittamaan pianoa enkä kitaraa ja meinasin eilen pyörtyä, kun tajusin etten oo ees laulanu yhtään. Tää on johtanu siihen, että oon aiheuttanu ihmetystä ohikulkijoissa laulamalla ääneti, mutta näyttävästi elehtien, MP3-soittimeni tahtiin (voin sanoa, että lenkkeily on aika haastavaa, kun samalla pitää toteuttaa Britney Spearsin muuveja) ja oon varma, että on vaan ajan kysymys, koska alan laulaa ääneen keskellä ruuhkabussia. Tänään meen kokeilemaan paikallista Glee Clubia, jos siitä ois yhtään apua vieroitusoireisiin. Pysykää kanavalla, niin saatte ehkä kuulla lisää tästä aiheesta.

torstai 12. tammikuuta 2012

I've been noticing you noticing me as I noticed you

Jee! Pääsin vihdoinki vähän shoppailemaan, tosin ihan täällä Claphamissa, en jaksanu vääntäytyy keskustaan asti. Tajusin silloin viime lauantaina, että jos haluun käydä enemmänkin klubbailemassa täällä, niin tartten tosiaan jonkun muunkin asun kuin sen yhden mekon, jonka olin tuonu mukanani. Joten tottakai tätä maailman tarpeellisinta vaatetta oli sitten lähdettävä metsästämään oikein urakalla. Kerrankin kävi kuitenkin hyvä tuuri ja löysin jotain ekasta kaupasta johon menin (no okei, olin ehkä käyny siellä jo muutaman kerran katsastamassa tarjontaa). Löysin ainakin omasta mielestäni tosi kivan mekon, se on musta-pinkki, siinä on istuva vyötärö ja levee helma ja tietty se on aika lyhyt. Viime viikkoisen perusteella en oikeesti oo varma päästettäiskö täällä ees sisään baariin missään pitkässä mekossa, joillain klubeilla on korkojenkin minimisenttimäärä säädetty... Anyway, tää on vähän kivemman näkönen päällä kun henkarissa, ja just mun bodylle sopiva


En kuitenkaan ostanu vaan bilevaatteita, vaan löysin kanssa tosi kivan neuletakin ja siihen sopivan topin ja sainpa vielä vyönkin (no okei, se on muovia mut kuiteski) kaupanpäälle! Kysyin oisko heillä mitään vöitä, kun halusin vaan nähä millaselta toi takki näyttää vyön kanssa kun siinä ei oo mitään nappeja tai mitään ja myyjä sanoikin sitten, että "toi sopii sulle tosi hyvin, saat ton vyön omaks". Okei :) Noi on just mun värisiä, tollasia poltettuja oransseja tai miksi niitä nyt haluukaan kutsua, ja takki on tollanen laskeutuva ja kiva (en kai mä nyt mitään ei-kivoja ois ostanutkaan)


Oikeesti olin tosi tyytyväinen, et löysin jotain vaatteita, kun mulla oli niin vähän mukana omasta takaa. Ja sitten vielä kotona huomasin, et nää uudet arkivaatteethan sopii tosi hyvin yhteen niiden mun uusien kenkienkin kanssa, vyökin on samaa väriä! Seuraavaks mun onkin sitten pakko löytää jotkut korkokengät ton mekon pariksi.

Shoppailun lisäks kävin tällä viikolla kahvilla taas toisen au pairin, tällä kertaa virolaisen Lauran, kanssa. Kiitos vaan Facebookille, että täällä on aika helppo tutustua muihin au paireihin, ja kun ollaan kaikki samassa tilanteessa, niin ennestään tuntemattomienkin kanssa vierähtää ihan huomaamatta tuntikausia. Kaiken lisäks pääsee testailee uusia kahviloita/ravintoloita/pubeja/nähtävyyksiä yms hyvällä omallatunnolla, koska pitäähän sitä nyt jotain tehdäkin näiden uusien tuttavuuksien kanssa :) Tääkin kahvila missä nyt oltiin oli ihan sikasöpö, maalaishenkinen ja edullinen, siellä oli hirveesti eri vaihtoehtoja ja kivat maisemat viereiseen puistoon. Vaikka oonkin Starbucks-fani, niin se sai kyllä aika kovan vastuksen tästä vähän luonteikkaammasta paikasta, jossa ei voinut ees maksaa kortilla.

Day 2: Your favorite quote

Mä oon joitakin mun lempparilainauksia keränny tonne oikeeseen reunaan ja lisääkin varmaan laittelen kun löydän. Niistä mun ehdoton suosikki on kyllä varmaankin toi Mark Twainin. Samalla herralla on muitakin hyviä lausahduksia, kuten "Don't let schooling interfere with your education."



maanantai 9. tammikuuta 2012

There's a party on the rooftop top of the world

Viime viikko oli arkea ja juhlaa, kivaa ja vähemmän kivaa. Aikasemmin viikolla oli vähän säätämistä A:n päiväkodin kanssa. Mummy ja daddy oli viime viikolla mukana viemässä A:ta tarhaan ja esitelleet mut kaikille hoitajille, että ne tuntee mut ja antavat A:n mun mukaan kun alan hakee sitä yksin. Päiväkodin johtaja oli ihan pettynyt, kun kuuli, että edellinen nanny on lähteny pois ja mä olinki siellä sen sijaan. No, ehkä se tottuu muhun kun huomaa miten ihana mä oon :P Torstaina oli sitten pikku kakkuepisodi, kun A:lla oli synttärit ja mummy oli ostanut pari suklaakakkua tarhaan viemisiksi. Paitsi että siellä olikin uus periaate, että lapsille ei saa antaa suklaata. Vanhemmat oli kieltäneet, ilmeisesti sen pelossa että lapsista tulee hyperaktiivisia (ihan kuin ne ei muka muuten olisi). Onneks daddy oli ostanut vielä yhden ei-suklaisen kakun, niin juoksin sitten hakemaan sitä kotoa ja vein päiväkodille, kun mummylla oli jo kiire töihin. Loppu hyvin kaikki hyvin, tää kakku kelpas ja olivat ilmeisesti syöneet hyvällä ruokahalulla.

Torstain ja perjantain hengailin lähinnä kotona, katoin huonoja tosi tv -ohjelmia telkkarista ja skypettelin äitin kanssa. Lauantaina pääsin onneks ulos talosta, kun näin toista suomalaista aupparia, Annia, joka asuu samalla suunnalla mun kanssa. Pyörittiin ensin ympäri keskustaa, oltiin melkein koko ajan tietosia siitä missä me oltiin ja päädyttiin lopulta Covent Gardeniin katsomaan hullun katutaiteilijan (kolme sanaa: tikapuut, sapeli ja kiltti) esitystä ja istuskelemaan pubiin. Pubissa saatiin sitten päähämme, että täältähän on lähdettävä tanssimaan, eli suunnattiin ensin Annille ja sitten meille vaihtamaan vaatteita. Kaikin puolin kauniina ja rohkeina päädyttiin Revolutioniin, joka on yökerho tässä ihan meidän vieressä. Oli ihan hauskaa, vaikka musiikki olikin vähän mitä oli ja lattialla oli aika paljon lasinsiruja ja viinaa, mutta ainakin porukka viihtyi tanssilattialla. Todettiin kyllä olevamme vähän alipukeutuneita, vaikka Annilla oli paljetteja ja mulla mekko. Täällä on näköjään tapana lähteä baariin makkarankuorta muistuttavassa, hädin tuskin takamuksen peittävässä "mekossa", 15 sentin korkkareissa ja niin paljon meikkiä naamassa, että kaikki tytöt näytti siltä kuin olisivat olleet Jordanin stailattavina. Täällä on muutenkin vähän erilainen baarikulttuuri kuin Suomessa. Baariin esim. lähetään aikasemmin. Mekin mentiin puol yhdentoista aikaan ja silloin siellä oli jo aika paljon porukkaa. Jos Suomessa lähtee bilettämään tohon aikaan, saa kyllä juhlia yksin. Ei kuitenkaan ollu mitenkään ihmeellinen toi Revolution, niin lähettiin jo melko aikasin kotiin ja nukkumaan.

Eilinen ja tää päivä onkin menny sitten rennon liikunnan merkeissä. Eilen kävin vihdoin lenkillä tässä meidän lähellä olevassa isossa puistossa. Yks mun lemppariasioita Lontoossa on just se, että vaikka tää on kiireinen suurkaupunki, niin täällä on tosi isoja puistoja vähän joka paikassa, eikä niihin ees kuulu liikenteen melu. Tänään testasin mun uutta söpöä vaaleensinistä jumppamattoa ja hyvin toimi :) Totesin tässä yks päivä, et jos en haluu että kaikki nää fish&chipsit jää pysyvästi mun takamukseen, niin mun on paras keksiä päiviini jotain muutakin sisältöä kuin Starbucksissa istumista!

Lopuksi aattelin aloittaa tälläsen "30 days" haasteen, jonka bongasin jostain toisesta blogista, että saatte joskus lukee muutakin kuin tiivistelmää mun päivistä. Tässä ois tarkotuksena bloggailla joka päivä seuraavan kuukauden ajan ja vastata joka päivä kyseisen päivän kysymykseen:

Day 1: Introduce yourself
Day 2: Your favorite quote
Day 3: A hobby of yours
Day 4: This month
Day 5: Favorite television program
Day 6: A place you've never visited but want to
Day 7: Guilty food pleasure
Day 8: Favorite athlete from your favorite sport
Day 9: Your beliefs
Day 10: What you wore today
Day 11: A list of all the places you've lived
Day 12: Your favorite place
Day 13: This week
Day 14: A YouTube video
Day 15: Your dreams
Day 16: A song I wish I knew the words to
Day 17: Something that makes you cry
Day 18: Your favorite birthday
Day 19: Something you regret
Day 20: Your favorite recipe
Day 21: A moment
Day 22: A photo you took
Day 23: Something that makes you feel better
Day 24: Your favorite memory
Day 25: What you ate today
Day 26: Your fears
Day 27: What's in your bag
Day 28: Something that you miss
Day 29: A place you see yourself in 5 years
Day 30: Your day

Voin kuitenki jo nyt luvata, että tuun tuskin bloggailemaan joka päivä, mutta seuraavien kolmenkymmenen postauksen ajan yritän muistaa vastailla randomeihin kysymyksiin laukkuni sisällöstä. So here goes:

Day 1: Introduce yourself

Eli mun nimi on Pinja (ylläri) ja oon 21. Tällä hetkellä asun Lontoossa ja työskentelen au pairina. Tykkään jäätelöstä, söpöistä koirista ja mun pikkuveljistä. Mun intohimoja on musiikki ja englanti, joissa en kummassakaan oo niin hyvä kuin haluisin, mutta joista jälkimmäisestä päätin kuitenkin alkaa rakentaa uraani. Pienenä keräilin kiviä, nykyään sanakirjoja, en tiiä kumpi on oudompaa. Mun uuden vuoden lupaus oli pitää kynnet siististi lakattuina koko ajan. Just ennen tänne lähtöä värjäsin hiukseni vihdoin blondeiksi, joidenkin mielestä kuvastamaan enemmän sisäistä minääni. Tällä hetkellä vaan hengailen ja yritän miettiä, joko sitä pitäis kasvaa aikuiseksi.

That's me!

torstai 5. tammikuuta 2012

Sunshine, Lollipops and Rainbows

Viime päivien positiivisin asia on ollut se, että täällä on vihdoin paistanut aurinko! Kiitos sen, sain vihdoin otettuu kuvan meidän kadusta teidän iloksi



Onnistuin näköjään ikuistamaan myös oman varjoni. Tän tarkempia kuvia tästä kadusta tai meidän talosta (ulkoa tai sisältä) ei tuu tulemaan, mut otan toki kuvia muuten tästä alueesta ja yritän laitella niitä tännekin.

Viime päivinä oon lähinnä hengaillu. Lauantaina kävin shoppailemassa Oxford Streetilla, joka on siis kai suurin (ainakin tunnetuin) ostoskatu Lontoossa. Siellä on kakki perusliikkeet ja tavaratalot, kuten Topshop ja Selfridges, luksusliikkeitä löytyy enemmän muilta kaduilta. Oon shoppaillu tähän mennessä yllättävän vähän, oon ostanu vaan yhet kengät, jotka nekin ihan tarpeeseen, kun en saanu pakattuu mukaan kun kahet kengät (plus lenkkarit, joita ei lasketa). Sitä paitsi oon haaveillu tälläsistä herrasmieskengistä jo jonkin aikaa, eli selityksiä tälle ostokselle kyllä riittää.




Tosin oon käyny Bootsilla suunnilleen joka päivä tuhlaamassa palkkaani, mut kyllähän nyt kynsilakat ja kuorintavoiteet on ihan tarpeellisia hankintoja nekin, vai mitä? :)

Eilen mulla oli eka "normipäivä", kun lapsella alko taas päiväkoti. Toisin sanoen mulla oli päivällä aikaa esim. kahvilassa norkoiluun kermaavaahtokaakaon kera. En valita.




Toki kun Englannissa ollaan, niin päivät ei voi olla pelkkää auringonpaistetta, ja täällä onkin ollu parina päivänä ihan järkyttävä myrsky. Tuuli on ollu niin kovaa, että siltoja ja teitä on jouduttu sulkemaan ja voin sanoa, ettei ole maailman mukavinta kävellä kotiin kaatosateessa, kun tuulee niin hirveesti, ettei sateenvarjoa kerta kaikkiaan pysty pitämään auki. Meidän katu on myös tällä hetkellä aika järkyttävän näköinen, kun tuuli on riepotellu auki ulkona olleita roskapusseja. Toivottavasti joku tulee siivoamaan ne pois ennen kuin eräät tietyt siimahäntäiset karvapallot löytävät paikalle.