keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Wind of Change

No niin, kaikki käytännön asiat alkaa olla hoidettuina. Oon ilmoittautunut poissaolevaksi yliopistolle, lakkauttanut opintotuen, irtisanonut asunnon, perunut kotivakuutuksen, muuttanut takaisin äidin puurokattiloiden ääreen, irtisanoutunut töistä, tänään menossa vielä hammasremonttiin... Outo tunne, kun tavallaan pistää koko tämän hetkisen elämänsä holdiin. Toki tärkeimmät asiat, eli perhe ja opinnot (joiden ei edes pitäisi vanheta, jee!) odottaa mua täällä, kun palaan, mutta sitten täytyy aloitaa taas asunnon ja työnhaku alusta yms. Mutta, mikä oudointa, minä (turhanpäiväisten asioiden murehtija numero yksi, jonka inhokkilause on "asioilla on tapana järjestyä" - siis c'moon, ei todellakaan oo, ellei niitä itse järjestä) en jaksa olla huolissani tästä (lähes) yhtään! Tottakai välillä tulee sellasia pelon hetkiä, että tutustuuko siellä kehenkään, onko se perhe sitten ees kiva, pärjänkö mä yksin vieraassa maassa ja mitä jos en Suomeen palattua saa enää ikinä töitä tai asuntoa ja sitten asun kotona koko loppuelämäni, pukeudun juuttisäkkiin ja laitan rastat ja ja ja... Mutta, kun olen viettänyt viisi minuuttia epätoivon alhossa niin jotenkin kummasti päällimmäiseksi fiilikseksi alkaa nousta se, että OMG! Mä oon oikeesti lähössä Lontooseen! Lempikaupunkiini koko maailmassa (huiman kahden käväisyn kokemuksella)! Kerrankin toteutan oikeesti jonkun suunnitelman mikä mulla on ollu pidemmän aikaa. Oon tässä varmaan viimeiset puoli vuotta (kaikkien läheisteni iloksi ja rasitukseksi) venkoillut edestakas mennäkö vai eikö mennä, että onkohan tää nyt ihan järkevää. Mutta nyt oon vihdoinkin tehnyt päätöksen johonkin suuntaan ja nyt sitten vain katsotaan onko se järkevä vai ei. Melkein toivon että ei, olishan se nyt aika tylsää jos kerrankin oikein repäsee ja sitten huomaa, että tää olikin tosi hyödyllistä :) Hauskaa loppuviikkoa hanipööt!

Ei kommentteja: