lauantai 31. joulukuuta 2011

Eight days a week

Ensimmäiset arkipäivät on nyt takana täällä Lontoossa. Tosin nää ei oo ollu sellasia päiviä mitä mulla tulee jatkossa olemaan kun vanhemmat on olleet nyt kotona, samoin A, paitsi tänään vietin päivän kahestaan A:n kanssa. Tässä olis nyt vähän kertausta tästä viikosta:

Maanantaina siis jätin Suomen taakseni ja saavuin Englantiin. Hostit tuli mua vastaan kentälle, ajeltiin kotiin, syötiin ja menin nukkumaan (jännittävää).

Tiistaina lähdettiin heti aamusta keskustaan, kun oli Harrodsin alennusmyyntien eka päivä. Jo kymmenen aikaan siellä oli aivan järkyttävä määrä ihmisiä, ainakin naistenosastolla. Alehinnatkin oli välillä aika hullut. Yksikin mekko maksoi yli 5000£, tosin alkuperäishintakin hipoi melkeen kymppitonnia. Jotenkin musta tuntuu että mun taskuraha ei ihan riitä sen kaupan vaatteisiin. Tappelu näissä Lontoon aleissa taitaa muutenkin olla aika kovaa; uutisissa on nyt kerrottu joka päivä tyypistä, joka tapettiin Oxford Streetilla ilmeisesti siksi, että sille oli tullut jonkun kanssa riitaa lenkkareista... Näin täällä.

Harrodsilta suunnattiin Winter Wonderlandiin, joka on siis talvihuvipuisto (vähän kuin tivoli) Hyde Parkissa. Se oli tosi hieno ja siellä oli aivan ihania karkkikojuja, vähän eri tasoa kuin Suomen iänikuiset metrilakukojut.

Keskiviikkona host-mum oli töissä, joten vietin päivän daddyn ja A:n kanssa. Daddy kierrätti mua kaikissa paikoissa, joihin mun pitää ens viikolla osata, kuten tarhassa ja harrastuspaikoissa. Sain myös Oyster Cardin ja avaimet, että pääsen vähän liikkumaankin täältä johonkin suuntaan. Onnistuin jopa käymään Bootsilla ja Starbucksissa ihan yksin ja vieläpä eksymättä, jee! Kävin myös kirjastossa ja ilmesesti mun pitää saada hosteilta joku "todistus" siitä, että asun täällä, jos haluun saada kirjastokortin. Normaalisti asuinpaikka pitää kai todistaa jollain nimellä tulleella laskulla tms. mutta kun mullehan ei sellasia täällä oikeen tule, niin pitää nyt sitten olla joku allekirjotettu paperi... Outoa, että täällä ei saa edes kirjastokorttia ilman kaikenmaailman todistuksia!

Torstaina oli vuorostaan daddy töissä, ja minä mummy ja A vietettiin päivä seikkailemalla ensin bussilla keskustaan ja siellä metrolla ympäri ämpäri. Tarkotuksena oli siis, että oppisin vähän mikä kulkuväline menee mihinkin ja milloin. Bussi on siinä mielessä hyvä, että se on halvin ja siinä näkee vähän maisemia. Tää meiltä menevä bussi on vielä siitä kiva, että se kulkee kaikkien nähtävyyksien, kuten Big Benin ohi ja menee ihan keskustaan. Toisaalta se kestää aika kauan, kun pysäkkejä on noin 50 metrin välein. Metro taas on nopee, mutta etenkin ruuhka-aikaan supertäynnä. Voin kertoa, että VR:n "ruuhkat" ei oo kyllä mitään verrattuna näihin. Nää muistuttaa ennemminkin Intiaa, jossa puolet matkustajista istuu katolla ja asemilla on työntekijöitä sitä varten, että ne työntää ihmisiä sisään. Eilenkin yks matkustaja pyörty kesken matkan ja siinä sitten seistiin asemalla ja odoteltiin ambulanssia.

Tänään perjantaina vietinkin sitten päivän kahdestaan A:n kanssa, kun molempien vanhempien piti mennä töihin. Oli ihan kiva päivä, käytiin puistossa ja lelukaupassa ja leikittiin Ghostbusterseja, joka taitaa olla A:n lempileikki tällä hetkellä. Eilisen hauskin hetki oli se, kun A oli taas kummitusjahdissa ja ite olin koneella, enkä siis keskittynyt superhyvin tähän leikkiin, niin yht'äkkiä A karjasee "Shoot, Ananas, shoot!!" ihanalla nelivuotiaan äänellään. (Ananas on siis A:n musta käyttämä lempinimi.) Meinasin oikeesti kuolla nauruun, kun A oli vaan niin megasöpö, ja eihän siinä sitten muu auttanu kun ampua :)

Huomenna meen varmaan keskustaan päiväksi ja illan vietän todennäkösesti ihan kotosalla. Ei oikeen huvita lähteä Lontoon yöelämään ekaa kertaa ihan yksin just Uutena vuotena, jolloin siellä varmaan on muutama muukin ihminen liikkeellä... Anyway, viettäkää ihmiset hauska UV, yritän ottaa vähän jotain kuvia tästä paikasta ja laittaa niitä tänne ens viikolla!

maanantai 26. joulukuuta 2011

I'm leaving today. I'm living it, leaving it to change.

Laukku painaa päälle 17 kiloa eikä siellä ees oo paljon mitään. Ei hajuakaan miten saan sen nostettua ite pois hihnalta. Olettaen että tässä myrskyssä nyt ees pääsee mihinkään. Yritän tosi kovasti olla ärsyyntymättä. Seuraava postaus tulee sitten Lontoosta!
 
 
 

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

You say goodbye, I say hello

Viimeisen viikon varrelle on mahtunu sekä hyvästejä (tai ehkä ennemminkin "see you latereita") ja uusia tuttavuuksia. Oon nähny mun parhaita kavereita ja ihania pikkuveljiä ja serkkuja nyt vikaa kertaa ennen lähtöä ja onhan tässä tietty ollu vähän haikeet tunnelmat. Vielä en oo kuitenkaan parkunu kertaakaan, mikä on kyllä sinänsä ihme, koska yleensä mulla aukee hanat jo jotain Kauniita ja Rohkeita katsoessa (mut mun horoskoopissa just sanottiin että vaa'at on "ylitunteellisia" eli pistän itkut suosiolla tähtien väärän asennon syyksi). Onhan tässä se tietty auttanu, et en oo kuitenkaan lähdössä loppuelämäksi minnekään toiselle puolelle maapalloa ja nykyään on niin helppo pitää yhteyttä kun on sähköpostit ja skypet ja muut. Tosin oon kyllä sanonut kaikille, että saa mulle etanapostiakin lähettää kun onhan se aina omalla tavallaan kivempi saada "oikee" kirje kuin sähköpostia. Ja nyt on kiva kun vietän vielä joulun täällä Suomessa perheen kanssa, niin näkee vielä mummoa ja mofiakin just ennen lähtöä :)

Mutta sitten uusiin tuttavuuksiin! Kävin tänään tapaamassa mun tulevaa host-perhettä. Perheen äiti on siis suomalainen ja olivat nyt Suomessa lomalla niin oli hyvä tilaisuus tavata ne ennen lähtöä. Perhe vaikutti kyllä tosi mukavalta ja ootan innolla, että pääsen tekemään kaikkea kivaa lapsen kanssa, oli ihanan energinen ja hauska tapaus :) Niillä on siis vaan yksi lapsi, kohta 4-vuotias poika, jota tästä lähin kutsun A:ksi. Nyt kun kävin tapaamassa heitä niin vielä enemmän jotenkin konkretisoitui se, että ens viikolla tähän aikaan oon jo asunu Englannissa pari päivää... IIK!

Viettäkäähän nyt kaikki oikein ihana joulu! Yritän ehtiä päivittelemään vielä kerran ennen lähtöä :)

perjantai 16. joulukuuta 2011

Packing all my bags, finally on the move

Ihan vielä ei olla liikkeellä mutta tein tässä tänään vähän koepakkausta. Joo... Pahalta näyttää... Jätin jo pois varmaan puolet vaatteista mitä oisin halunnu ottaa mukaan mut silti laukku pursuilee vaikka sen päällä istuis. Host-mum tosin ystävällisesti muistutti, että jos tykkään shoppailla (that was a joke, right??) niin saavun just sopivasti joulualennusmyynteihin eli ei ehkä kannata hirveesti ottaa tavaraa mukaan kun sitä kertyy kyllä sielläkin ihan tarpeeksi :)


Tällä hetkellä mun laukku on täynnä farkuista, mekoista, t-paidoista ja villapaidoista, joista viimeks mainitut tietty vie jo itessään puolet tilasta. Kuten kuvasta näkyy, kaikki mukaan otettava ei oo ees vielä laukussa ja lisätkää tohon vielä saappaat, villakangastakki, jättikokoinen meikkipussi, kaks hajuvettä (ei, en voi jättää niitä kotiin), suht iso kamera, päiväkirja yms. niin saatte käsityksen paljonko kamaa on tulossa mun mukaan. Täytyy kokeilla jos noi vaatteet veis vaikka rullaamalla vähemmän tilaa, nythän ne on vaan taiteltu suht löysästi, muuten pitää varmaan lähteä vielä metsästämään uutta isompaa matkalaukkua. Tai sit mä tosiaan otan mukaan vaan tyhjän laukun ja suuntaan ens töikseni kauppoihin...

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Wind of Change

No niin, kaikki käytännön asiat alkaa olla hoidettuina. Oon ilmoittautunut poissaolevaksi yliopistolle, lakkauttanut opintotuen, irtisanonut asunnon, perunut kotivakuutuksen, muuttanut takaisin äidin puurokattiloiden ääreen, irtisanoutunut töistä, tänään menossa vielä hammasremonttiin... Outo tunne, kun tavallaan pistää koko tämän hetkisen elämänsä holdiin. Toki tärkeimmät asiat, eli perhe ja opinnot (joiden ei edes pitäisi vanheta, jee!) odottaa mua täällä, kun palaan, mutta sitten täytyy aloitaa taas asunnon ja työnhaku alusta yms. Mutta, mikä oudointa, minä (turhanpäiväisten asioiden murehtija numero yksi, jonka inhokkilause on "asioilla on tapana järjestyä" - siis c'moon, ei todellakaan oo, ellei niitä itse järjestä) en jaksa olla huolissani tästä (lähes) yhtään! Tottakai välillä tulee sellasia pelon hetkiä, että tutustuuko siellä kehenkään, onko se perhe sitten ees kiva, pärjänkö mä yksin vieraassa maassa ja mitä jos en Suomeen palattua saa enää ikinä töitä tai asuntoa ja sitten asun kotona koko loppuelämäni, pukeudun juuttisäkkiin ja laitan rastat ja ja ja... Mutta, kun olen viettänyt viisi minuuttia epätoivon alhossa niin jotenkin kummasti päällimmäiseksi fiilikseksi alkaa nousta se, että OMG! Mä oon oikeesti lähössä Lontooseen! Lempikaupunkiini koko maailmassa (huiman kahden käväisyn kokemuksella)! Kerrankin toteutan oikeesti jonkun suunnitelman mikä mulla on ollu pidemmän aikaa. Oon tässä varmaan viimeiset puoli vuotta (kaikkien läheisteni iloksi ja rasitukseksi) venkoillut edestakas mennäkö vai eikö mennä, että onkohan tää nyt ihan järkevää. Mutta nyt oon vihdoinkin tehnyt päätöksen johonkin suuntaan ja nyt sitten vain katsotaan onko se järkevä vai ei. Melkein toivon että ei, olishan se nyt aika tylsää jos kerrankin oikein repäsee ja sitten huomaa, että tää olikin tosi hyödyllistä :) Hauskaa loppuviikkoa hanipööt!